Molli

Molli on duurin ohella toinen länsi­maisessa musiikissa vanhastaan käytetty diatoniseen asteikkoon perustuva sävellaji. Päinvastoin kuin duuri, molli mielletään usein suru­mieliseksi tai salaperäiseksi.^[1] Mollia vastaava kirkkosävellaji on aiolinen sävellaji.

Mollikolmisointu on kolmisointu, jossa perussävelen yläpuolella on pieni terssi ja puhdas kvintti. Mollikolmisoinnun muodostavat esimerkiksi sävelet a, c ja e (a-molli­kolmi­sointu) tai c, es ja g (c-molli­kolmi­sointu). Mollin peruskolmisointu on mollikolmisointu. Puhtaasti viritetyssä molli­kolmi­soinnussa sävelten taajuuksien suhteet ovat 10:12:15.

Termi molli johtuu latinan sanasta mollis, joka merkitsee pehmeää.^[2]

1. ↑ Jorma Pukkila, Matti Rautio: ”Molliasteikko”, Musiikkia oppimaan, s. 54. Fazerin musiikkikauppa, 1965.
2. ↑ ”Molli”, Pieni tietosanakirja, 3. osa (Masku-Sanomalehti), s. 179. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.