Neuropsykologia

Osa artikkelisarjaa
Psykologia
Perustyypit Behaviorismi Biologinen Differentiaali Evoluutio Havainnot Kehitys Kognitiivinen/Kognitivismi Kokeellinen Kulttuuri Kulttuurienvälinen Kvantitatiivinen Käyttäytymisgenetiikka Matemaattinen Neuro Persoonallisuus Poikkeavuus Positiivinen Psykodynaaminen Psykometriikka Sosiaali Vertaileva
Käytännöllinen Ennuste Ergonomia Humanistinen Kasvatus Kliininen Koulu Kriittinen Kuluttaja Käyttäytymisanalyysi Liikenne Lääketieteellinen Musiikki Ohjaus Oikeus Politiikka Ravinto Sotilas Terveys Työ Urheilu Uskonto Yhteisö Ympäristö
Lisää aiheesta Fenomenologia Kulttuurihistoria Psykoanalyysi
Historia Teemasivu
n k m

Neuropsykologia on psykologian erikoisala, joka tutkii aivojen vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen,^[1] vireystilaan ja kognitiiviseen suorituskykyyn. Neuropsykologia tutkii esimerkiksi aivovaurioiden, ADHD:n ja Aspergerin oireyhtymän kaltaisten neuropsykiatristen oireyhtymien sekä MS-taudin ja kroonisen väsymysoireyhtymän kaltaisten neurologisten sairauksien yhteyttä yksilön kognitiiviseen toimintakykyyn ja käytökseen. Lisäksi neuropsykologia tutkii oppimiskyvyn häiriöitä, kuten lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta (dysleksia), matematiikan erityisvaikeutta (dyskalkulia) ja älyllistä kehitysvammaisuutta. Neuropsykologialla on yhtymäkohtia muun muassa neurologiaan, neuropsykiatriaan, neurofysiologiaan, psykologiaan ja kielitieteisiin, ja se hyödyntää runsaasti tutkimuksessaan ja kliinisessä työssään näiden alueiden tietämystä ja menetelmiä. Se voidaan jaotella muun muassa kokeelliseen neuropsykologiaan ja kliiniseen (käytännön) neuropsykologiaan.

Suomessa neuropsykologiksi voi kouluttautua laillistettu psykologi suorittamalla erikoistumisopinnot, joihin kuuluu kursseja neuropsykologian, neurologian, muiden neurotieteiden sekä psykiatrian ja kuntoutuksen alueelta. Työn ohessa käytävän koulutuksen kesto on noin neljä vuotta. Nykyisin neuropsykologin tehtävissä työskentelee myös lyhyemmän koulutuksen saaneita psykologeja, jotka täyttävät erikseen sovitut pätevyysvaatimukset.

1. ↑ J. Graham Beaumont: Introduction to neuropsychology, s. 4. Guilford Press, 2008. ISBN 9781593850685. (englanniksi)