Oikeustoimi

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Oikeustoimi on tahdonilmaisu, jolla on oikeudellinen merkitys^[1]. Oikeustoimella perustetaan, muutetaan tai kumotaan oikeussuhde. Erilaisia oikeustoimia voidaan ryhmitellä yksipuolisiin ja kaksipuolisiin tai vastikkeettomiin ja vastikkeellisiin. Lahjan antaminen tai testamentti on tyypillinen yksipuolinen, vastikkeeton oikeustoimi. Tyypillisiä kaksipuolisia oikeustoimia ovat sopimus ja avioliitto.^[2]

Oikeustoimet voivat olla valtuutetun tekemiä, jolloin oikeustoimi sitoo kuitenkin valtuuden antajaa (päämiestä) suoraan. Oikeustoimi voidaan tehdä myös kolmannen hyväksi. Henkivakuutus on esimerkki kolmannen hyväksi tehdystä oikeustoimesta.

Suomessa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (ns. oikeustoimilaki, 228/1929) on säädetty oikeustoimista ja niiden oikeusvaikutuksista, joista esimerkkinä mainittakoon lain 1 §:n mukainen tarjous—vastaus-mekanismi ja siitä seuraava sopimuksen syntyminen.

Oikeustoimiin liittyy tahto ja tahdon ilmaiseminen. Tahdolla tarkoittaa halua tulla sidotuksi siten kuin tahdonilmaisussa on mainittu. Tahdonilmaisun on kohdistuttava toiseen henkilöön ja sen tarkoituksena on tulla tämän tietoon. Mikäli ehdot toteutuvat, pidetään tahdonilmaisua pätevänä oikeustoimena. Tahdonilmaisut ovat molempia osapuolia sitovia, mikäli ne on tehty ilman varaumia ja vilpittömässä mielessä.

1. ↑ Pekka Nykänen (toim.): ”Sopimusjuridiikka”, Johdatus oikeusjärjestykseen, s. 175. Tampere: Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, 2013. ISBN 978-951-44-9178-8.
2. ↑ Hoppu, Esko - Hoppu, Kari: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet, s. 51. Porvoo: WSOY, 2003. ISBN 9516700950.