Paimionjoki

Paimionjoki
Paimionjoki Tarvasjoen Juvankoskella
Alkulähde	Painio, Somero
Laskupaikka	Paimionlahti, Saaristomeri 60°24′20″N, 22°38′41″E
Maat	Suomi
Pituus	110 km
Alkulähteen korkeus	81,2 m
Virtaama	7,6 [1] m³/s
Valuma-alue	1088 [2] km²
Infobox OK

Paimionjoki

Paimionjoki (ruots. Pemar å) on Paimionjoen vesistön Varsinais-Suomessa virtaava 110 kilometriä pitkä laskujoki, jonka valuma-alue rajoittuu Aurajoen, Kokemäenjoen (Loimijoen), Karjaanjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueisiin.^[3][4] Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja se laskee Paimionlahteen.^[5] Lounais-Suomen vesistöalueista Paimionjoki on neljänneksi suurin.^[6]

Joki saa alkunsa Somerniemeltä Somerolta ja virtaa siitä eteenpäin Hämeen Härkätien tuntumassa, Koski Tl:n kautta Marttilaan ja edelleen Tarvasjoelle, kulkee lyhyen matkaa Liedon alueella ja päätyy Paimioon, jossa se laskee Paimionlahteen. Joen vesistöalueeseen kuuluu myös suuri osa entisestä Karinaisten kunnasta nykyisellä Pöytyällä ja osia eteläisestä Tammelasta.

Paimionjoki on ollut tärkeä vara­raakavesi­lähde Turun vesilaitokselle, joka otti ennen siitä vettä ja säännösteli sitä veden riittävyyden turvaamiseksi. Tämän takia joki on padottu kahdesta kohtaa ylä- ja keskijuoksulta. Joki on lisäksi padottu alajuoksulta kolmesta kohtaa vesivoiman tarpeisiin.^[7]

Paimionjoen alaosan varrella Paimion keskustan pohjoispuolella on lounaisen viljelyseudun jokilaakso, Paimionjokilaakso, joka on 156 hehtaarin Natura 2000 -alue ja muodostaa ydinosan Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.^[8] Jokilaakso on noin seitsemän kilometriä pitkä, ja laaksossa on edustavia rinneniittyjä, joista tärkeimmät sijaitsevat Askalan voimalaitoksen eli Askalankosken kohdalla kummallakin puolella jokea. Paimionjokilaakson viljelysmaisema on Suomen vanhimpia kulttuurimaisemia.^[8][9]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä virtaamaq ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä me ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä jw ei löytynyt
4. ↑ Elo 2004: 7.
5. ↑ VELHO: Paimionlahti ymparisto.fi. 27.1.2012. Varsinais-Suomen ELY. Viitattu 10.3.2012.
6. ↑ Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 4.
7. ↑ Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 7.
8. ↑ ^{a b} Natura 2000 -alueet: Paimionjokilaakso ymparisto.fi. 14.8.2013. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.1.2014.
9. ↑ VELHO: Paimionjokilaakso ymparisto.fi. 18.10.2013. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.1.2014. (suomeksi) (ruotsiksi)