Pakanuus (lat. paganitas) viittaa ei-kristillisten uskontojen, yleensä ei kuitenkaan juutalaisuuden eikä islamin harjoittamiseen.[1][2] Ei-kristillisiä uskontoja — edellä mainittuja abrahamilaisia uskontoja lukuun ottamatta — sanotaan varsinkin kristillisessä kielenkäytössä pakanauskonnoiksi ja niiden harjoittajia pakanoiksi[1], joskin pakanoiksi sanotaan joskus myös kaikista uskonnoista luopuneita[2] tai uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvia[1] ihmisiä.
Tavallisimmin pakanauskonnoilla tarkoitetaan varhaiskantaisia, yleensä polyteistisiä ja panteistisia uskontoja. Nykyään näitä sanotaan toisinaan myös vanhapakanallisiksi uskonnoiksi erotukseksi viime vuosikymmeninä syntyneistä, uuspakanuudeksi nimitetyistä suuntauksista.[3] Uuspakanuus on nimitys, jota on 1950-luvulta lähtien käytetty nykyaikana tietoisesti kehitetyistä uskonnollisista suuntauksista, jotka pyrkivät jäljittelemään, elvyttämään tai ennallistamaan alkuperäisiä historiallisia eurooppalaisia pakana- ja muinaisuskontoja.[4] Uuspakanuuden suuntauksiin kuuluvat muun muassa wicca, uusshamanismi, aasainusko ja druidismi.[5]
Raamatussa pakanoilla tai pakanakansoilla tarkoitetaan muita kansoja kuin juutalaisia. Sen mukaisesti varsinkin varhaisimmista kristityistä puhuttaessa käytetään usein termejä juutalaiskristityt ja pakanakristityt, joista viimeksi mainituilla tarkoitetaan pakanauskonnoista kristinuskoon kääntyneitä.[6]
<ref>
-elementti; viitettä arkki
ei löytynyt© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search