Pakanuus

Pakanuus (lat. paganitas) viittaa ei-kristillisten uskontojen, yleensä ei kuitenkaan juutalaisuuden eikä islamin harjoittamiseen.^[1][2] Ei-kristillisiä uskontoja — edellä mainittuja abrahamilaisia uskontoja lukuun ottamatta — sanotaan varsinkin kristillisessä kielen­käytössä pakana­uskonnoiksi ja niiden harjoittajia pakanoiksi^[1], joskin pakanoiksi sanotaan joskus myös kaikista uskonnoista luopuneita^[2] tai uskontoon välin­pitämättömästi suhtautuvia^[1] ihmisiä.

Tavallisimmin pakana­uskonnoilla tarkoitetaan varhais­kantaisia, yleensä polyteistisiä ja panteistisia uskontoja. Nykyään näitä sanotaan toisinaan myös vanha­pakanallisiksi uskonnoiksi erotukseksi viime vuosikymmeninä syntyneistä, uus­pakanuudeksi nimitetyistä suuntauksista.^[3] Uuspakanuus on nimitys, jota on 1950-luvulta lähtien käytetty nykyaikana tietoisesti kehitetyistä uskonnollisista suuntauksista, jotka pyrkivät jäljittelemään, elvyttämään tai ennallistamaan alkuperäisiä historiallisia eurooppalaisia pakana- ja muinaisuskontoja.^[4] Uuspakanuuden suuntauksiin kuuluvat muun muassa wicca, uusshamanismi, aasainusko ja druidismi.^[5]

Raamatussa pakanoilla tai pakana­kansoilla tarkoitetaan muita kansoja kuin juutalaisia. Sen mukaisesti varsinkin varhaisimmista kristityistä puhuttaessa käytetään usein termejä juutalais­kristityt ja pakana­kristityt, joista viimeksi mainituilla tarkoitetaan pakana­uskonnoista kristin­uskoon kääntyneitä.^[6]

1. ↑ ^{a b c} Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
2. ↑ ^{a b} Otavan iso Fokus, 6. osa (Mo-Qv), s. 3039, hakusana pakanuus. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-5.
3. ↑ Tiimonen, Soili: Uskonto: Lukion kertauskirja. Porvoo Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0.
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä arkki ei löytynyt
5. ↑ Alkuperäisuskonnot ja uuspakanuus Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.8.2009. Viitattu 25.3.2010.
6. ↑ Factum, Uusi tietosanakirja, 5. osa (Me–Pic), s. 367. Weilin & Göös, 2004. ISBN 951-35-6644-7.