Perustuslaki

Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säädös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet. Näihin kuuluvat oikeusjärjestyksessä noudatettavat perusoikeudet, ylimpien valtioelinten valintatapa ja valtasuhteet sekä se menettely, jolla alemmanasteisia oikeusnormeja voidaan pätevästi antaa.^[1] Perustuslain voidaan sanoa sisältävän kansakunnan elämää koskevat valtiolliset perusratkaisut.^[2]

Perustuslain säätäminen ja muuttaminen on lähes kaikkialla maailmassa mahdollista vain erityisessä, vaikeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä, minkä vuoksi perustuslain sanotaan nauttivan korotettua muodollista lainvoimaa.^[3] Vaikeutettu säätämisjärjestys perustuu yleensä vaatimukseen määräenemmistöstä kansanedustuslaitoksessa, useammasta kuin yhdestä käsittelystä kansanedustuslaitoksessa ja/tai kansanäänestyksestä.^[4] Esimerkiksi Suomessa tarvitaan eduskunnan 2/3:n tai 5/6:n määräenemmistö.^[1] Joidenkin maiden perustuslaeissa on lisäksi säännöksiä, jotka kieltävät kokonaan kajoamasta joihinkin perustuslain tärkeimpiä lähtökohtia ilmentäviin säännöksiin.^[4]

Perustuslakien esikuvana pidetään Magna Cartaa vuodelta 1215.

1. ↑ ^{a b} Hallberg 1999, s. 64
2. ↑ Jyränki 2003, s. 228
3. ↑ Jyränki 2003, s. 213
4. ↑ ^{a b} Tuori 2000, s. 15