Back Prosessual hüquq Azerbaijani Працэсуальнае права Byelorussian Процесуално право Bulgarian Procesní právo Czech Retspleje Danish Verfahrensrecht German Δικονομικό Δίκαιο Greek Procedural law English Procedura juro Esperanto Derecho procesal Spanish
Prosessioikeus on oikeudenala, joka sääntelee oikeudenkäyntimenettelyä tuomioistuimissa ja niitä muita keinoja, joilla kansalaiset voivat oikeusvaltiossa saada oikeussuojaa. Prosessioikeudelliset normit (prosessinormit) määrittävät sen menettelyn, joilla oikeudelliset konfliktit ratkaistaan, eivätkä siten puutu varsinaisen aineellisen oikeussuhteen sisältöön. Prosessinormit ovat siten välineitä, joilla aineellista oikeutta toteutetaan: aineellinen oikeus edellyttää toteutuakseen prosessioikeuden olemassaoloa[1].
Prosessioikeuden alaan kuuluu laajassa merkityksessä paitsi oikeudenkäyntimenettely tuomioistuimessa (ns. klassinen prosessioikeus), myös tuomion pakkotäytäntöä ja maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevä insolvenssioikeus sekä tuomioistuinmenettelyn ulkopuolinen, ns. vaihtoehtoinen riidanratkaisu. Tuomioistuinprosessi jakautuu puolestaan kolmeen prosessilajiin, joita ovat siviiliprosessi, rikosprosessi ja hallintoprosessi. Suomen tuomioistuinlaitos on kuitenkin vain kaksijakoinen: siviili- ja rikosasiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa ja hallintolainkäyttöasiat puolestaan erillisissä hallintotuomioistuimissa.
Prosessioikeudellinen yleislaki Suomessa on vuoden 1734 lakiin kuuluva, myöhemmin moneen kertaan modernisoitu oikeudenkäymiskaari (OK), joka sisältää keskeiset säännöt sekä siviili- että rikosprosessista. Merkittävä osa rikosprosessia koskevista säännöksistä on kuitenkin sittemmin sijoitettu oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin (ROL). Hallintoprosessia puolestaan sääntelee laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa.
- ↑ Lappalainen, Juha ym.: Prosessioikeus, s. 45. Helsinki: WSOY, 2007.
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search