Puolan toinen jako

Puolan toinen jako
Osa Puolan jakoja: I, II ja III
Traktraatti Puolan toisesta jaosta 25. syyskuuta 1793
Päivämäärä: 25. syyskuuta 1793 Paikka: Puola-Liettua Casus belli: Hrodnaan Venäjän keisarikunnan armeijan läsnä ollessa kokoontuneen painostetuksi ja korruptoituneeksi yleisesti epäillyn sejmin alistuminen alueluovutuksia koskeville uhkavaatimuksille Lopputulos: Puolan toinen jako 25. syyskuuta 1793 sejmin hyväksymällä traktraatilla Vaikutukset: Valtiopäivien 3. toukokuuta 1791 hyväksymän perustuslain kumoaminen ja 308 000 km² aluemenetykset
Osapuolet
Puola-Liettua	Venäjän keisarikunta
Komentajat
Tadeusz Kościuszko	Mihail Nikititš Kretšetnikov, Venäjän Valko-Venäjän armeija, ja Mihail Vasiljevitš Kahovski, Venäjän Moldovan armeija
Vahvuudet
	< 94 000 koko Venäjän keisarikunnan armeija, josta 32 000 (Valko-Venäjän armeija)

Puolan toinen jako oli seurausta Puolan ensimmäisen jaon aiheuttamasta tilanteesta. Kun Venäjä ja Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta olivat liittoutuneet Osmanien valtakuntaa vastaan vuonna 1788 ja kun Preussi alkoi pelätä itävaltalais-venäläisen yhteistyön heikentävän asemaansa, se liittoutui Puola-Liettuan kanssa.

Perustuslakia vastustaneet muodostivat Targowican konfederaation ja pyysivät Venäjän Katariina II:lta apua siihen, että 3. toukokuuta 1791 sejmin hyväksymän perustuslain toimeenpanoa lykättäisiin. Tarkoituksena oli säilyttää liberum veto, jokaisen valtiopäivämiehen oikeus kieltää mikä tahansa päätös perustelematta, ja oikeus siihen, että puolalaiset (ja liettualaiset) saavat itse valita Puolan kuninkaan ja Liettuan suuriruhtinaan.