Rabbi

Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Uskonto Jumala Nimet 613 käskyä Halakha Kabbala Košer Messias Nooan liitto Valittu kansa
Tekstit Tanak Toora Nevi’im Ketuvim Talmud Mišna Gemara Midraš Tosefta Targum Zohar
Perinteet Bar mitsva Berit mila Cheder Hevra kaddiša Ješiva Kipa Menora Mezuza Mikve Pidjon haben Rukoukset Šema Israel Amida Kaddiš Minjan Birkat hamazon Havdala Sapatti Šofar Tallit Tefillin Tzedaka Zeved habat
Pyhät paikat Kaupungit Jerusalem Safed Hebron Tiberias Synagoga Jerusalemin temppelit Ilmestysmaja
Historia Abraham Iisak Jaakob Mooses Aaron Daavid Salomo Israelin kuningaskunta Juudan kuningaskunta Babylonin vankeus 1. juutalaissota 2. juutalaissota Haskala Alija Nyky-Israel Arabien–Israelin konflikti
Suuntaukset Ortodoksinen Haredit Hasidismi Moderni Konservatiivinen Reformistinen Karaiitit Rekonstruktionistinen Humanistinen
Muuta Juutalaiset Sionismi Antijudaismi Antisemitismi Pogromit Holokausti Daavidintähti Juutalainen filosofia Juhlapäivät Roš hašana Jom kippur Sukkot Pesah Šavuot Purim Hanukka Kohen Juutalaisuuden kritiikki Posek Rabbi Rebbe
n k m

Rabbi tai rabbiini (klassisessa hepr. ‏ רִבִּי‎, ribbī, nykyhepr. ‏רב‎, rav tai רבי, rabi) on juutalaisuudessa opettaja, viisas henkilö, kirjaimellisesti ”suuri (henkilö)”.

Rabbien rooli juutalaisessa yhteisössä on ollut ja on edelleen hyvin moninainen. Muinaisina aikoina nimityksellä tarkoitettiin niitä henkilöitä, jotka olivat erottautuneet juutalaisuuden pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Babylonialaisen Talmudin aikoina 200-luvun jälkeen rabbit olivat auktoriteetteja juutalaisen lain tulkitsemisessa. Keskiajalla rabbit olivat vastuussa juutalaisen uskon ja lain opettamisesta ja lain soveltamisesta. Nykyisin rabbin toimenkuvaan kuuluu usein myös jumalanpalveluksissa toimiminen ja seurakunnan edustaminen ulkopuolelle.