Radiovastaanotin

Radiovastaanotin on laite, jolla otetaan vastaan radiolähetyksiä. Radiovastaanotin ottaa vastaan radiolähettimen radioaaltoja ja muuttaa ne havaittavaan muotoon.^[1] Laite, jossa on sekä radiolähetin että radiovastaanotin, on lähetin-vastaanotin.

Radiovastaanottimen ensimmäinen osa on antenni, joka siirtää vapaassa tilassa olevan radioaallon johtoon.^[2] Virityspiiri ja suodattimet erottavat halutun, oikean taajuisen signaalin muista signaaleista, jotka se vaimentaa.^[3] Signaalia yleensä vahvistetaan ensin esivahvistimella ja sen jälkeen muilla vahvistimilla. Nykyaikaisten transistoriradioiden vahvistimet perustuvat transistoreihin.

Sekoitusasteessa signaalin taajuus muutetaan suuremmaksi (lähetys) tai pienemmäksi (vastaanotto).^[4] Laitteessa oleva oskillaattori kehittää kantoaallon, joka on sinimuotoisesti vaihteleva signaali. Oskillaattorin avulla tasavirtalähteen energiasta saadaan sekoitusasteen tarvitsema suurtaajuinen signaali.^[5]

Lähettimessä kantoaaltoon liitetään lähetettävä signaali moduloimalla kantoaaltoa niin, että vastaanotin voi tämän muutoksen havaita vastaanotetussa lähetteessä. Käytössä on analogisia ja digitaalisia modulaatiotapoja. Tietoa sisältävä moduloiva - yleensä matalataajuinen - signaali, esimerkiksi puhe tai musiikki, on nimeltään kantataajuussignaali. Vastaanottimessa kantataajuussignaali erotetaan taas kantoaallosta sekoitusasteessa ja vastaanottimen elektroniikka muuntaa vaihtelevan jännitteen merkitykselliseksi tiedoksi tai aistikokemukseksi.^[6]

1. ↑ Lehto 2006, s. 121.
2. ↑ Lehto 2006, s. 124.
3. ↑ Lehto 2006, s. 125.
4. ↑ Lehto 2006, s. 127.
5. ↑ Lehto 2006, s. 126.
6. ↑ Lehto 2006, s. 129.