Rangellin hallitus

Rangellin hallitus

Suomen tasavallan 25. valtioneuvosto
Toimikausi alkoi 3. tammikuuta 1941
Toimikausi päättyi 5. maaliskuuta 1943
Jäsenet
Hallituksen johtaja Jukka Rangell
Ministerien lukumäärä 17
Hallituspuolueet
Historia
Edellinen Rytin II hallitus
Seuraava Linkomiehen hallitus
Rangellin hallitus (4.1.1941 – 5.3.1943) yhteiskuvassa jättäessään tehtävänsä maaliskuun alussa 1943. Takarivissä vasemmalta oikeuskansleri Toivo Tarjanne, ministerit Toivo Ikonen, Henrik Ramsay, Toivo Horelli, Vilho Annala, Antti Kukkonen, Karl Rudolf Walden, Karl-August Fagerholm ja Oskari Lehtonen. Eturivissä vasemmalta Toivo Horelli, Uuno Takki, Väinö Tanner, presidentti Risto Ryti, pääministeri Jukka Rangell, ministerit Rolf Witting, Juho Koivisto ja Viljami Kalliokoski.

Rangellin hallitus oli Jukka Rangellin johtama koalitiohallitus, joka työskenteli 3. tammikuuta 1941 – 5. maaliskuuta 1943 yhteensä 790 päivän ajan. Hallituksen muodostivat Maalaisliitto, Kokoomus, Edistyspuolue, Suomen sosialidemokraattinen puolue, Ruotsalainen kansanpuolue ja Isänmaallinen kansanliike.

Edellinen pääministeri Risto Ryti oli tullut valituksi uudeksi tasavallan presidentiksi joulukuussa 1940 ja hän antoi uuden hallituksen muodostamisen hyvän ystävänsä, Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Jukka Rangellin tehtäväksi. Rangellilla ei kuitenkaan ollut sanottavaa poliittista eikä varsinkaan ulkopoliittista kokemusta. Ulkoministerinä jatkoi RKP:n Rolf Witting ja muutoinkin hallitus oli kokoonpanoltaan paljolti edeltäjänsä kaltainen. Suurin muutos hallituspohjaan oli Isänmaallisen kansanliikkeen mukaantulo Helsingin yliopiston taloushistorian professorin Vilho Annalan saadessa toisen kulkulaitosministerin salkun.[1]

Järjestyksessään Rangellin hallitus oli Suomen 25. hallitus. Hallitus joutui heti vaikeuksiin evakkoja koskevan pika-asutuslain ja vastikemaakysymyksen osalta. Vastakkain olivat käytännössä maalaisliitto ja RKP. Koska ratkaisu ei tyydyttänyt RKP:tä, sisäministeri v. Born erosi jo keväällä hallituksesta.

Hallituksesta tuli jatkosodan hallitus leimautuen vahvasti saksalaissuuntautuneeksi hallitukseksi. Ernst von Bornin tilalle toukokuussa 1941 sisäministeriksi tullut kokoomuksen ammattiministeri Toivo Horelli teki jopa päätöksen Saksan alueilta paenneiden juutalaisten luovuttamisesta saksalaisille. Luovutukset lopetettiin kuitenkin muun muassa sosiaaliministeri Karl-August Fagerholmin painostuksesta.

Kauppa- ja teollisuusministeriksi tuli heinäkuussa 1941 SDP:n vahva mies Väinö Tanner, joka oli elokuussa 1940 joutunut Neuvostoliiton painostuksesta eroamaan edeltäneen Rytin hallituksen kansanhuoltoministerin paikalta. Toukokuussa 1942 Tanner siirtyi Mauno Pekkalan paikalle valtiovarainministeriksi.[2] Tannerin seuraajaksi kauppa- ja teollisuusministerinä tuli OTK:n johtaja Uuno Takki, joka oli siitä lähtien valtioneuvoston jäsenenä yhtäjaksoisesti lähes kahdeksan vuotta maaliskuuhun 1950 saakka.[3]

Hallituksen ero liittyi Rytin presidenttikauden päättymiseen maaliskuussa 1943. Erotessaan Rangellin hallitus oli noussut hallitusten ikätilaston kolmannelle sijalle Kivimäen hallituksen ja Cajanderin kolmannen hallituksen jälkeen.[4]

  1. Ensio Siilasvuo (toim.): Jatkosota-kronikka, s. 6. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3661-4.
  2. Jatkosota-kronikka,s . 16.
  3. Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 170. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1960, s. 192. Helsinki: Otava, 1959.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search