Riimukirjoitus

Riimukirjaimet olivat erityisesti germaanisten kansojen keskuudessa esiintynyt kirjoitusjärjestelmä, jota käyttivät muinaiset gootit, muinaissaksilaiset, friisit, alamannit ja muinaisenglantilaiset sekä skandinaavit. Riimuja käytettiin myös Suomessa, viimeistään keskiajalta alkaen^[1]. Riimuja on käytetty aivan arkiseen viestimiseen sekä taikuuteen, toisaalta myös ajanlaskuun kalentereina^[2][1]. Riimukirjoitus on Skandinavian vanhin kirjoitusjärjestelmä.^[3]

Tunnetuimmat riimukirjoitukset ovat löytyneet riimukivistä, mutta se mitä luultavimmin johtuu siitä, että muut kirjoitusalustat kuten puu ovat jo tuhoutuneet^[2][1]. Riimukiviä on tavallisesti pystytetty jonkun henkilön tai jonkin rakennuksen muistoksi^[2]. Riimua tarkoittava sana runa merkitsi salaisuutta ja kuiskausta; siksi monen riimukiven teksti alkaa kehotuksella Tyd runorna ’Tulkitse riimut’^[1]. Kuitenkin Bergenistä ja muualtakin Skandinaviasta on löydetty lyhyitä kovin arkisia riimutekstinpätkiä, mikä viittaa riimujen ymmärtämistaidon olleen ainakin joskus paikoittain melko yleistä^[1].

800-luvulta tehtyjä riimukirjoituslöytöjä on vähän.^[4] Eniten riimukirjoitusta käytettiin Skandinavian alueella noin vuosina 900–1100, viikinkiretkien aikaan, mutta riimukirjoituksia laadittiin ennen viikinkejä ja vielä paljon myöhemminkin^[2][1]. Riimut tunnettiin paitsi Skandinaviassa myös koko germaanisella kielialueella.^[1] Kuitenkin skandinaavisten kielten lisäksi riimuilla kirjoitettiin myös latinaa.^[5] Laajimmin ja pisimpään niitä käytettiin Pohjolassa ja etenkin Ruotsissa, jossa sijaitsee noin 4 000 säilyneistä tunnetuista 6 000 riimutekstistä. Tällä tarkoitetaan kaikkia muinaisia riimutekstejä kuten luihin ja puuhun kaiverrettuja riimuja, ei vain riimukiviä.^[1] Ruotsissa etenkin Mälaren-järven ympäristössä käytettiin runsaasti riimuja. Riimukirjoitusta on säilynyt eniten toisaalta 1000-luvun ensimmäisen vuosisadan ruotsalaisissa riimukivissä, toisaalta norjalaisilla puupalikoilla, joita on kaivettu esiin 1100–1300-luvun maakerroksista.^[6] Vuonna 1825 löydettiin viikinkimiekka, jossa on riimukirjoitusta ja koristelua, muun muassa hakaristi.^[4]

Riimukirjaimistoja oli erilaisia^[2]. Riimujen ulkoasu vaihteli paljon paikan, ajankohdan, materiaalin ja kaivertajan mukaan^[2]. Tunnetuimmat riimukirjoitusjärjestelmät ovat vanhempi ja nuorempi futhark -kirjoitus^[2]. Vanhassa futharkissa oli 24 merkkiä.^[5] Manner-Euroopan germaanisella kansalla, gooteilla, oli käytössä 24 merkkiä^[1]. Anglosakseilla merkkejä oli 30. Heidän riimuistaan käytetään nimitystä futhorc^[1]. Pohjolassa käyttöön tuli viikinkiajalla lyhyempi 16 merkin riimukirjaimisto, josta oli tanskalainen ja ruotsalais-norjalainen versio^[1]. Käytännössä eri riimutyypit saattoivat esiintyä sekaisin. Lisäksi riimujen ulkoasussa, kuten suunnassa, pyöreydessä, koossa ynnä muissa ominaisuuksissa esiintyi suurta vaihtelua^[1]. Puukapuloihin kaiverretuissa viesteissä riimujärjestelmää yksinkertaistettiin 16-merkkisestä järjestelmästä.^[3]

Riimukirjainten vanhimmat muodot latinalaisine vastineineen olivat seuraavat:

Esikuvistaan poiketen kaikki riimut olivat kuitenkin suoraviivaisia eikä niissä ollut kaarevia muotoja. Suoria viivoja oli helpompi veistää puuhun tai hakata kiveen. Lisäksi riimukirjaimilla on kokonaan oma, sekä latinalaisesta että kreikkalaisesta aakkostosta täysin poikkeava, aakkosjärjestyksensä. Sen mukaisesti viikinkien käyttämä nimitys riimuille oli futhark, joka muodostuu kuudesta ensimmäisestä riimuaakkosesta f-u-þ-a-r-k^[1]. Myös muut riimuja käyttäneet germaanikansat tunsivat saman merkkijärjestyksen^[1].

1. ↑ ^{a b c d e f g h i j k l m n} Tietoa riimuista web.archive.org. 4.3.2016. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 22.9.2022.
2. ↑ ^{a b c d e f g} Riimujen kertomaa agricolaverkko.fi. Viitattu 22.9.2022.
3. ↑ ^{a b} Viikinkien riimut olivat kansan käytössä Ruotsissa vielä 1900-luvulla Yle Uutiset. 17.5.2015. Viitattu 8.2.2023.
4. ↑ ^{a b} Two artifacts could be the key to a complex alphabet abandoned by early Vikings Newsweek. 16.1.2018. Viitattu 30.9.2022. (englanniksi)
5. ↑ ^{a b} Willson, Kendra: [http://www.glossa.fi/mirator/pdf/i-2017/riimut.pdf Heikki Oja, Riimut. Viestejä viikingeiltä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki 2015. 240 s.] Mirator. 2017. Viitattu 25.11.2022.
6. ↑ Riimut – magiasta kalenterimerkeiksi - Yliopiston almanakkatoimisto almanakka.helsinki.fi. Viitattu 24.9.2022.