Riimukivi

Riimukivet ovat rautakaudelta ja varhaiskeskiajalta peräisin olevia kivipaasia, joissa on skandinaavisella kielellä tehtyä riimukirjoitusta. Useissa riimukivissä on myös kuvia, kuten eläinaiheista koristelua. Riimukiviä esiintyy Skandinaviassa, ja ne tunnetaan osana viikinkien kulttuuria.^[1][2] On tavallista yhdistää riimut viikinkeihin, mutta riimuja käytettiin jo kauan ennen viikinkien retkiä, ja toisaalta riimuja käytettiin pitkään myös kristillisellä ajalla esimerkiksi keskiaikaisissa hautakivissä ja keskiaikaisten kirkkojen esineiden koristeluissa.^[2] Riimukiviä tunnetaan muualtakin Euroopasta, kuten Ukrainasta.^[3] Riimut yhdistetään tavallisimmin riimukiviin, mutta niitä kaiverrettiin myös pehmeämpään ainekseen kuten puuhun ja luuhun.^[4]

Riimua tarkoittava sana runa merkitsi salaisuutta ja kuiskausta, ja siksi monen riimukiven teksti alkaa kehotuksella Tyd runorna, ’Tulkitse riimut’. Bergenistä ja muualtakin Skandinaviasta on löydetty lyhyitä kovin arkisia riimutekstinpätkiä, mikä viittaa riimujen ymmärtämistaidon olleen ainakin joskus paikoittain melko yleistä.^[4]

Riimukivien pystyttäminen on luultavasti saanut alkunsa kuolleiden muistoksi pystytetyistä kivipaasista.^[1] Niitä on Skandinavian esihistoriallisilla hautausmailla kuten Jordbrossa Tukholman eteläpuolella tai Lindholm Højellä Aalborgin pohjoispuolella.^[4] Myös suurin osa riimukivistä on vainajien muistokiviä.^[1] Esimerkiksi Ingvar den Vittfarne on nimi, josta mainitaan noin 30 Mälarinlaakson riimukivessä. Häntä pidetään yhtenä suurista viikinkiretkien johtajista. Hän matkusti monella aluksella itään Särklandiin eli Arabian maihin.^[5] Kiviä saatettiin pystyttää myös jonkin merkittävän teon kuten sillan rakentamisen muistoksi.^[4] Usein riimukivissä mainitaan naisia nimeltä juuri niissä tapauksissa, että kivi on pystytetty sillan rakentamisen vuoksi.^[5] Joskus riimukiviin kaiverrettiin tieto, että pystyttäjä pystytti sen itselleen jo eläessään ilmeisesti pelätessään jälkimaailman muuten unohtavan hänet.^[4] Joskus riimukivet pystytettiin lähelle maatiloja. Tällaiset kivet kertovat maatilan asukkaista: kuka maatilan peri ja kuinka he olivat sukua vainajalle.^[5] Riimuja kaiverrettiin toisinaan myös isoihin kalliopaasiin ja kallionlohkareisiin, joita siis ei tarvinnut pystyttää.^[4]

1. ↑ ^{a b c} Riimukivet Rosalan viikinkikeskus. Viitattu 14.8.2009.
2. ↑ ^{a b} Tietoa riimuista www.jyu.fi. Viitattu 24.9.2021.
3. ↑ Kurzenkova, Alla: Memory Set in Stone: Another Look at the Berezan Runic Inscription ekmair.ukma.edu.ua. Viitattu 24.9.2021.
4. ↑ ^{a b c d e f} Tietoa riimuista web.archive.org. 4.3.2016. Viitattu 23.9.2022.
5. ↑ ^{a b c} Haningen riimukivet Haninge kommun. Viitattu 20.11.2023. (ruotsiksi)