Romaaninen tyyli

Romaaninen tyyli on 1800-luvun alussa annettu nimitys noin vuosina 1000–1250 Euroopassa vallinneelle arkkitehtuurille, joka muistutti muodoiltaan ja materiaalivalinnoiltaan antiikin roomalaisten rakennustaidetta. Nimitys tarkoitti alun perin ”väärennettyä roomalaista”.^[1] Romaaniselle tyylille ovat ominaisia pyöreämuotoiset holvikaaret (vertaa gotiikkaan suippoine kaarineen), paksut seinät, pienet ikkunat ja kirkkosalin keskilaivan tynnyriholvi. Holvauksen avulla voitiin rakentaa aikaisempaa isompia yhtenäisiä suuria tiloja, minkä vuoksi romaaninen tyyli on selkeimmillään suurissa kirkoissa ja linnansaleissa. Arkkitehtuurin lisäksi tyyliin lasketaan kuuluvaksi tietyn tyyppisiä freskoja, verhoiluja ja käsikirjoituksia.

Romaaninen tyyli oli Rooman valtakunnan tuhon jälkeen ensimmäinen yleiseurooppalainen tyylisuunta, jonka edustajia näkyy eri puolilla maanosaa. Tämä heijastelee keskiajan ammattilaisten liikkuvuutta: kirkonrakentajat kulkivat maasta toiseen ja veivät vaikutteita mukanaan. Esimerkiksi Lundin tuomiokirkon rakentajat tulivat Ruotsiin Lombardiasta. Arkkitehtuurista vaikutteet levisivät kansantaiteeseen, puuhuonekaluihin ja jopa tekstaustyyleihin.

1. ↑ Honour & Fleming, s. 373.