Roomalainen tie

Pätkä Via Appiaa.

Roomalainen tie (lat. viae, yksikössä via, ’tie’) oli Rooman valtakunnan kasvun keskeisiä tekijöitä. Niitä rakennettiin noin vuodesta 300 eaa. Tieverkosto mahdollisti armeijoiden, viranomaisten ja siviilien sekä tavaran nopean liikkumisen ympäri valtakuntaa. Roomalaisia teitä oli lukuisia erilaisia tyyppejä pienistä paikallisteistä suuriin ja leveisiin maanteihin, jotka rakennettiin yhdistämään kaupunkeja ja tukikohtia. Nämä suuret tiet olivat usein kivettyjä ja metalloituja sen lisäksi, että niissä oli kallistumat veden ohjaamista varten sekä polut jalankulkijoille ja ojat sivuilla. Roomalaiset tiet kulkivat tarkoin suunniteltuja reittejä, joista jotkut kulkivat jopa kukkuloiden halki tai jokien yli siltojen avulla. Soisella maaperällä tiet olivat paalutettuja ja pengerrettyjä.

Suurimmillaan Rooman valtakunnan tieverkko koostui 29 suuresta maantiestä, jotka lähtivät säteittäin pääkaupungista ulospäin ja myöhäisen valtakunnan 113 provinssia oli kytketty toisiinsa 372 suuren tien kautta. Kokonaisuudessaan tietä oli yli 400 000 kilometriä, josta 85 000 kilometriä oli päällystettyä. Yksistään Galliassa parannettiin teitä noin 21 000 kilometriä ja Britanniassa noin 4 000 kilometriä. Joitakin teistä on käytetty vuosituhansien ajan. Teiden ensisijainen tarkoitus oli mahdollistaa tavaroiden ja armeijoiden helppo liikuteltavuus paikasta toiseen.

Sanonnan mukaan ”kaikki tiet johtavat Roomaan”. Tämä juontuu siitä, että roomalainen tieverkko oli suunniteltu vaikeuttamaan vastarintaa imperiumia vastaan.

Useimmat tiet oli nimetty ne rakennuttaneen kensorin mukaan. Vanhat tiet saattoivat olla nimettyjä myös niiden määränpään tai kulkualueen mukaan. Tie nimettiin uudelleen, jos kensori teetti siihen mittavia parannuksia, kuten päällystämistä.


© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search