Runojalka

Runojalka on mitallisessa runoudessa runon poljentoyksikkö ja runosäkeen perusosa. Se muodostuu painottomien ja painollisten tavujen tai lyhyiden ja pitkien tavujen vaihtelusta. Runosäkeet koostuvat usein runojalkojen toistosta runomitan mukaisesti.^[1]

Kreikkalaisessa metriikassa käytetään runojalkojen sijasta yleensä metroneita, jotka useimmiten vastaavat jotakin runojalkaa, mutta jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa muodostuvat kahdesta jalasta.^[2][3]

1. ↑ Runojalka Tieteen termipankki. Viitattu 30.1.2018.
2. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Metriikka, metron”, Antiikin käsikirja, s. 341–342. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
3. ↑ Kaimio, Maarit & Sironen, Erkki: Kreikkalaisen metriikan alkeet. Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1982/2002.