Runomitta

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Runomitta eli metrumi kuvaa mitallisessa runoudessa käytettävän kielellisen muodon. Runomittoja käsittelevää oppia sanotaan metriikaksi. Runomitat voidaan jakaa muun muassa poljennollisiin ja poljennottomiin runomittoihin.

Poljennollinen runomitta perustuu runojalan sisältämien nousujen ja laskujen suhteeseen sekä runojalkojen määrään yhdessä säkeessä. Kielestä riippuen nousuja ja laskuja edustavat painolliset ja painottomat tavut tai pitkät ja lyhyet tavut tai molemmat. Runojaloilla tarkoitetaan nousujen ja laskujen säännöllisiä yhdistelmiä, ja ne sisältävät tavallisesti yhden nousun ja yhden tai kaksi laskua.^[1] Erilaisten tavujen vaihtelusta syntyy runomitan rytmi, poljento. Poljennollisissa runomitoissa on yleensä 4–8 runojalkaa säkeessä, jonka mukaan niitä kutsutaan kreikkalaisin lukusanoin tetra-, penta-, heksa-, hepta- tai oktametreiksi.

Poljennottomat runomitat voivat perustua esimerkiksi tavujen määrään säkeessä ja säkeiden määrään säkeistössä sekä loppusointuun.

Runomitat ovat erityisen olennaisia musiikkilyriikassa, jossa poljento liittyy kiinteästi musiikin tahtiin.

1. ↑ ”Runomitta”, Pieni Tietosanakirja. Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio.