Ruusujen sota

Ruusujen sota tai ruusujen sodat (engl. Wars of the Roses) on yhteisnimitys Lancasterin ja Yorkin sukujen välillä vuosina 1455–1485 käydyille monimutkaisille taisteluille Englannin kruunusta. Kaikkiaan sukujen kesken oli 18 sotilaallista yhteenottoa.^[1] Molemmat suvut olivat Plantagenetin suvun haaroja, joiden juuret ulottuivat Edvard III:een. Ruusujen sotaa edelsi satavuotinen sota, jonka päättyessä vuonna 1453 Englannin parlamentti oli poliittisesti heikko ja maan hallinto epäjärjestyksessä.^[2]

Nimitys ”ruusujen sota” on keksitty jälkikäteen, ja se tulee sukujen tunnusmerkeistä: Lancasterin punaisesta ja Yorkin valkoisesta ruususta. Lancaster-sukua kannatettiin pääosin maan pohjois- ja länsiosissa, kun taas York-suvun kannatus oli suurinta etelässä ja idässä. Ruusujen sota ei kuitenkaan juuri koskettanut väestön valtaosaa, vaan oli aateliston sisäistä valtakamppailua. Ruusujen sota oli tärkeimpiä tekijöitä aateliston vallan heikentymisessä, sillä ylhäisaatelisia kuoli taisteluissa suuret määrät. Jotkut aatelissuvut jopa sammuivat kokonaan.^[3] Se vahvisti Tudor-suvun asemaa ja keskusvaltaa. Tudor-suku yhdisti kilpailevat suvut, sillä Henrik VII polveutui äitinsä kautta Juhana Gentistä eli ensimmäisestä Lancasterin herttuasta. Tätä Beaufortin sukuhaaraa pidettiin kyseenalaisena valtaistuimelle, joten Henrik VII nai Yorkin Elisabetin ja varmisti näin jälkeläistensä olevan oikeutettuja valtaistuimelle. Punavalkoinen Tudor-ruusu symboloi Henrikin ja Elisabetin liittoa sekä ruusujen sodan loppumista.

1. ↑ Trine Roslev: Mistä ruusujen sodassa oli kyse? Historianet.fi. 6.1.2016. Bonnier Publications Oy. Viitattu 15.6.2017.
2. ↑ Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 315. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 978-951-0-15101-3.
3. ↑ Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 316. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 978-951-0-15101-3.