Sata koulukuntaa

Sata koulukuntaa (kiin. 諸子百家, zhūzǐ bǎijiā, ”erilaisia filosofeja sata koulua”) on nimitys klassisen kiinalaisen filosofian kukoistuskaudelle noin vuosien 770 ja 221 eaa. välisenä aikana. Tuo aika oli Kiinassa suuren kulttuurisen ja henkisen kehityksen aikaa. Vaikka aikakautta, jonka alkuosaa kutsutaan nimellä Kevättä ja syksyä ja jälkimmäistä osaa nimellä Taistelevat läänitysvaltiot, leimasivat kaaos ja veriset taistelut, kiinalaisen filosofian historiassa se nähdään kultakautena, koska tuona aikana kehittyi useita erilaisia näkemyksiä ja niistä keskusteltiin vapaasti. Ilmiöstä on käytetty nimeä ”sadan koulukunnan kilvoittelu” (百家爭鳴 bǎijiā zhēngmíng).

Aikakaudelle olivat tyypillisiä kiertelevät oppineet, joita eri valtakuntien hallitsijat palkkasivat neuvonantajikseen hallintoa, sotaa ja diplomatiaa koskevissa kysymyksissä. Aikakausi päättyi Qin-dynastian nousuun ja tapahtumiin, joihin viitataan nimellä ”Kirjojen polttaminen ja oppineiden hautaaminen”. Sadan koulukunnan aikana syntyneet filosofiset suuntaukset ovat vaikuttaneet koko itäaasialaiseen ajatteluun, elämäntapaan ja tietoisuuteen nykyaikaan saakka.