Siunaus

Friskin äiti siunaa oven Kolarin Sieppijärvellä.

Siunaus uskonnollisena käsitteenä tarkoittaa varsinaisesti Jumalan suomaa hyvyyttä, menestystä, varjelusta tai armoa, mutta sanaa käytetään myös varsinkin papin jumalan­palveluksen tai kirkollisen toimituksen yhteydessä lausumasta rukouksesta, joissa pyydetään Jumalalta siunausta tai toivotetaan siunausta. [1] Tavallisimmin siunausta pyydetään läsnä olevalle seura­kunnalle, mutta sitä voidaan rukoilla myös esimerkiksi paikalle tai rakennukselle.[2]

Yleiskielessä siunaamiseksi kutsutaan usein myös jonkin asian hyväksymistä tai vahvistamista, esim. ”Hallituksen esitys sai eduskunnan siunauksen” (vahvistuksen).[3]

Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa tässä maailmassa.[4] Siunaus tarkoittaa Vanhassa testamentissa varsinkin jälkeläisten ja oman maan saamista.[5] Luterilaisen kirkon mukaan siunaus tulee aina Jumalalta, mutta ihminen voi välittää sen. [6]

  1. Nykysuomen sanakirja, 3. osa (S-Ö) (11. painos), s. 218-219, hakusanat siunata, siunaus. Suomalaisen kirjallisuuden seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09107-3.
  2. Aamenesta öylättiin – kirkon ja uskon sanoja: Siunaus Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 10.3.2015.
  3. Hakusana ”siunaus” Kielitoimiston sanakirjassa Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.7.2019.
  4. http://www.vantaanseurakunnat.fi/sanasto/etusivu?page=S (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. http://www.ilosanomapiiri.fi/studies/gal/gal.pdf
  6. Hakusana ”siunaus” teoksessa Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 17.7.2019.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search