Sivilisaatio

Sivilisaatio (lat. civilis ’kansalais-’) eli korkeakulttuuri tarkoittaa yleensä samaa kuin kulttuuri tai sivistys.^[1] Sivilisaatioksi voidaan kutsua yhden valtion, useiden valtioiden, kansojen muodostaman yhteisön tai kokonaisen lajin, kuten ihmiskunnan, kehittämää monimutkaista elämäntapaa. Korkeakulttuuria edeltää alkukulttuuri eli primitiivinen kulttuuri.

Usein sivilisaatio katsotaan kulttuurin kehitysvaiheeksi, jota edeltää yksinkertainen heimoyhteiskunta. Kun tällainen yhteiskunta kasvaa ja organisoituu, siitä tulee sivilisaatio eli korkeakulttuuri, jolle on ominaista keskitetty valtiomainen hallinto, suuret asutuskeskukset, työnjako, yhteiskuntaluokat, kirjoitustaito, korkealle tasolle kehittyneet tiede ja taide sekä vahva armeija. Sivilisaatioille tyypillistä on kaupunkien muodostuminen.

Ensimmäisen sivilisaation katsotaan syntyneen noin 3500–3000 eaa. varhaisessa Kaksoisvirranmaassa. Sivilisaation synnyn katsotaan johtuvan mm. voimakkaasta väestönkasvusta ja eri alueiden välisistä sodista, jotka vaativat keskitettyä johtoa. Voimakkaan väestönkasvun pani käyntiin jonkin varastoitavan viljalajin tuottoisa kasteluviljely. Amerikassa se oli maissi, Lähi-idässä ohra ja vehnä, Kiinassa riisi.

Varhaisten sivilisaatioiden syntyalueet olivat monesti aavikoiden ympäröimiä jokilaaksoja, joissa valloitettujen kylien väestö ei voinut paeta valloittajaa, vaan sen oli alistuttava sodan jälkeen voimakkaamman kylän tai kaupungin valvontaan.^[2]

Varhaisimmat kirjoitetut asiakirjat ovat verokuitteja. Varhaisessa Kaksoisvirtainmaassa mm. järjestäytynyt uskonto oli suuri mahti. Egyptin, Indusjoen laakson, Kiinan, Perun ja Keski-Amerikan alueilla tapahtui vastaava sivilisaation synty. Näitä varhaisia sivilisaatioita on sanottu myös korkeakulttuureiksi tai varhaisvaltioiksi.

1. ↑ Sivilisaatio. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
2. ↑ Harris, Marvin: ”Muinaisvaltioiden synty”, Kulttuurien synty, s. 85–. 1982: Kirjayhtymä. ISBN 951-26-2183-5.