Skotlantilainen valistus

Skotlantilainen valistus oli 1700-luvun huomattavien älyllisten ja tieteellisten saavutusten jakso Skotlannissa ja osa laajempaa valistusliikettä. Vuonna 1750 skotit olivat Euroopan oppineimpien joukossa, lukutaitoisia oli arviolta 75 prosenttia väestöstä.^[1]

Valistusajan yleiseen tapaan skotlantilaisen valistuksen edustajat pitivät tärkeinä ihmisjärkeä ja sitä, että hylätään auktoriteetit, joita ei voi oikeuttaa järjellä. He suhtautuivat erityisen optimistisesti ihmisen kykyyn parantaa yhteiskuntaa ja luontoa järjen avulla. Myös empirismi ja käytännöllisyys sekä hyöty yksilölle ja yhteiskunnalle olivat skotlantilaisen valistuksen kulmakiviä.

Skottilaisen valistuksen saavutuksia syntyi monilla aloilla, joita olivat muun muassa filosofia, taloustiede, insinööritieteet, arkkitehtuuri, lääketiede, geologia, arkeologia, oikeustiede, maanviljely, kemia ja sosiologia. Huomattavia tuolloisia skottilaisia ajattelijoita olivat Francis Hutcheson, Alexander Campbell, David Hume, Adam Smith, Thomas Reid, Robert Burns, Adam Ferguson, John Playfair, Joseph Black ja James Hutton.

Vaikutukset olivat huomattavia sekä Euroopassa että Anglo-Amerikassa, jonka tekninen ja sosiaalinen kehitys oli pitkälti skotlantilais-amerikkalaisten ansiota.

1. ↑ Herman, Arthur (2003). How the Scots invented the Modern World. 4th Estate, Limited. ISBN 1841152765.