Soihtu

Soihtu on joko kannettava tai paikallaan poltettava valaistusväline. Yksinkertaisimmillaan soihtu on puinen sauva, jonka toiseen päähän on kiedottu syttyvää materiaalia, vaikkapa hamppuköyttä, joka kastetaan palavaa ainetta (tervaa, polttoöljyä, hartsia, rikkiä yms.) sisältävään seokseen ennen soihdun sytyttämistä. Kiinteissä soihduissa polttoaineena voidaan käyttää kaasua tai vaikka tiilimurskan ja petrolin sekoitusta.

Opittuaan hallitsemaan tulta pelottivat ihmisen esi-isät villieläimiä pois alkeellisilla soihduilla ja valaisivat niillä kulkuaan yössä. Tuli antoi turvaa ja lämpöä, kohotti ihmisen muiden eläinten yläpuolelle. Tulen palvomisesta johtuen soihtuihinkin liittyi omaa magiaansa ja symboliikkaansa, joka on voimissaan vielä nykyään. Soihtu oli monien antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten jumalten symboli, ja soihtukulkueilla oli sijansa jo roomalaisten uskonnonharjoituksessa.

Sisätilojen valaisemiseen kiinteitä soihtuja käytettiin Euroopassa aina varhaiskeskiajalle asti, myöhemmin pääasiassa ulkona, esimerkiksi linnojen ja kartanoiden pihoissa. Nykyaikana soihtujen merkitys on etupäässä symbolinen; niitä käytetään valaistukseen uskonnollisissa tai muuten juhlallisissa tilaisuuksissa sekä erilaisissa pimeällä liikkuvissa kulkueissa. Tulennielijät tarvitsevat myös taiteenlajinsa harjoittamiseen soihtuja.