Suomen keskiaika

Keskiaika oli Suomessa katolisen kirkon aikaa, ja keskiajalla Ruotsin valtakunnan itäiselle puolelle rakennettiin tai alettiin rakentaa yli sataa kivikirkkoa. Kuvassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkko.

Suomen keskiaika tarkoittaa 1100-luvulta 1520-luvulle kestänyttä ajanjaksoa, jolloin katolinen kirkko vakiinnutti asemansa Suomen alueella, ja Länsi- ja Etelä-Suomi kasvoivat osaksi Ruotsin kuningaskuntaa. Suomi muodosti Ruotsin itäisen osan, jota kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla nimellä Österland ("Itämaa").[1] Nykyisen Suomen alueella vaikutti keskiajalla karkeasti kolme kulttuuripiiriä: Keski- ja Pohjois-Suomen saamelainen kulttuuripiiri, Laatokan Karjalan ortodoksinen kulttuuripiiri ja Etelä- ja Länsi-Suomen katolinen, Ruotsin vallan alle kuulunut talonpoikainen kulttuuripiiri. Keskiajalla maallinen hallinto jakoi Suomen linnalääneihin, jotka vastasivat pitkälti maakuntia.[2]

Suurin osa keskiajan suomalaisista oli omia peltojaan viljelleitä ja kylissä asuneita talonpoikia, joten keskiaikaa voi pitää talonpoikaiskulttuurin aikana. Yhteiskunta muodostui neljästä säädystä, jotka olivat talonpoikien lisäksi asepalvelusta suorittanut rälssi, papisto ja kaupankäynnistä ja ammattimaisesta käsityöstä vastanneet porvarit. Keskiajalla Suomeen perustettiin ensimmäiset kaupungit Turku, Porvoo, Viipuri, Ulvila, Rauma ja Naantali.[2]

Keskiajalla Suomeen levisi myös iso joukko innovaatioita, kuten kivirakentaminen, vesi- ja tuulimyllyt ja monet maatalouden uudistukset, kuten kaksivuoroviljely ja sarkajako. Suurimpia muutoksia oli kuitenkin kirjallinen kulttuuri, joka levisi erityisesti katolisen kirkon mutta myös maallisen hallinnon ja kaupankäynnin tarpeisiin. Mahdollisesti varhaisin Suomessa laadittu kirjallinen teos on 1200-luvulla kirjoitettu latinankielinen Pyhän Henrikin legenda.[3] Varhaisin nimeltä tunnettu kirjailija keskiajan Suomesta on Naantalin luostarissa 1400-luvun jälkipuolella elänyt birgittalaisveli Jöns Budde, joka tunnetaan laajasta kirjakäännöstuotannosta.[4]

Keskiaika päättyi reformaatioon 1520-luvulta alkaen.

  1. Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 155–156. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010.
  2. a b Aalto & Helkala 2023, 17–19.
  3. Tuomas Heikkilä: Pyhän Henrikin Legenda, s. 235. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1039 (2.painos), 2006.
  4. Reijo Pitkäranta: Budde, Jöns Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search