Suomen luonnontieteelliset maakunnat ovat luonnonmaantieteellisiä, eliömaantieteellisiä tai luonnonhistoriallisia suuralueita, joihin Suomi vakiintuneesti jaetaan. Niiden rajat pyrkivät jakamaan Suomen biogeografisiin kokonaisuuksiin, jotka poikkeavat toisistaan eliöstöltään ja ilmasto-olosuhteiltaan. Eräiltä osin myös maaston topografian piirteet (järvien ja harjujen geomorfologia) ovat ohjanneet näiden alueiden muodostusta.
Luonnonmaantieteellisten maakuntien rajat eivät suurelta osiltaan vastaa mitään nykyisiä hallinnollisia rajoja. Alkujaan ne määriteltiin siten, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vielä vuonna 1930[1] jokainen Suomen kunta kuului kokonaisuudessaan samaan luonnonhistorialliseen maakuntaan, mutta myöhemmin tehtyjen kuntaliitosten vuoksi näin ei nykyään läheskään kaikkialla ole.
Ainakin kasvillisuus- ja hyönteiskartoitukset ovat pitkään perustuneet luonnonmaakuntien alueilta tehtyihin "maakuntahavaintoihin". Niitä ovat käyttäneet myös lintuharrastajat pesäkorteissaan sekä sienitutkijat.
Luonnontieteellisessä keskusmuseossa säilytetään suurimittakaavaisia pohjakarttoja, joihin Suomen luonnontieteelliset maakuntarajat on piirretty.[2]
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search