Taajamat Suomessa

Taajama on Suomessa Tilastokeskuksen määritelmän mukaan vähintään 200 asukkaan rakennusryhmä, jossa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Taajama-aste on taajamien väestön osuus koko kunnan väestöstä. Yli 90 % taajama-aste tarkoittaa rakenteeltaan kaupunkimaista kuntaa. Suomessa on noin 750 taajamaa.

Tilastokeskus on määritellyt taajamia vuodesta 1960 ja vuodesta 2000 määrittely on tehty kokonaan koneellisesti rakennusten koordinaattitietoihin perustuen. Taajamien nimet Suomessa eivät ole virallisia. Taajamien nimeämisessä Tilastokeskus on pyrkinyt huomioimaan paikallisesti tunnetut nimitykset. Yleensä nimet pohjautuvat peruskarttaan ja joskus Tilastokeskus on ollut yhteydessä myös kuntiin tai kylätoimikuntiin. Pääperiaatteena tilastollisten taajamien nimenannossa on ollut, että hallinnollisten kaupunkien suurimpien taajamien nimissä käytetään nimen jälkiosaa "keskustaajama" ja hallinnollisten kuntien suurimpien taajamien nimissä nimen jälkiosaa "kirkonkylä".^[1] Kun 2000-luvulla on tehty runsaasti kuntaliitoksia, voi nimi kirkonkylä tämän lisäksi nyttemmin esiintyä myös entisten kuntien keskustaajamien nimissä. Yli 15 000 asukkaan keskustaajamia kutsutaan Ympäristöministeriön aluetypologiassa myös kaupunkialueiksi.^[2]

1. ↑ Tilastolliset taajamat 2000, s. 9–10. Helsinki: Tilastokeskus, 2003. ISBN 952-467-135-2.
2. ↑ Kaupungin-maaseudun aluetypologian muodostamisperiaatteet - tekninen menetelmäkuvaus ymparisto.fi. Viitattu 22. maaliskuuta 2013.