Tarke

Tarke eli diakriittinen merkki (kreik. διακριτικός, diakritikós ’erottava’) on kirjaimen lisuke, joka tavallisimmin esiintyy kirjaimen ylä- tai alapuolella joko hieman siitä erillään tai sitä osittain koskettaen. Toisinaan tarke voi asemoitua kirjaimen keskelle tai viereenkin. Eurooppalaisten kielten oikeinkirjoituksessa yleisiä yläpuolisia tarkkeita ovat treema ( ¨ ), niin sanotut aksentti- eli korkomerkit akuutti ( ´ ), gravis ( ` ) ja sirkumfleksi ( ˆ ) sekä hattu ( ˇ ). Alapuolisia tarkkeita ovat sedilji ( ¸ ) ja ogonek ( ˛ ).

Tyypillisesti tarke osoittaa tavanomaisesta poikkeavaa ääntämystä, mutta joskus tarkkeella erotetaan toisistaan kahden erimerkityksisen sanan kirjoitusasut, vaikkei ääntämyksellistä eroa ole^[1] (esimerkiksi ranskassa sekä konjunktio ou ’tai’ että adverbi où ’missä’ ääntyvät /u/).

Kirjainta, johon tarke liittyy, kutsutaan kanta- tai perusmerkiksi. Tavallisesti tarke hahmottuu kirjaimen osaksi, mutta teknisessä mielessä se voi olla erillinenkin merkki, ja sen kantamerkkinä voi toimia myös sellainen kirjain, johon jo liittyy jokin toinen tarke.^[2] Esimerkiksi vietnamissa yhteen vokaalikirjaimeen voi usein liittyä kaksi tarketta, joista toinen osoittaa vokaalin laatua ja toinen toonia eli merkitykseen olennaisesti vaikuttavaa sävelkulkua.^[3]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Korpela 2011: 8 ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Korpela 2011: 132 ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Korpela 2011: 206–208 ei löytynyt