Tavu

Tavu on puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu yhdestä tai (yleensä) enintään muutamasta äänteestä, joista yksi on tavua muodostava eli syllabinen. Yhdestä tai useammasta tavusta puolestaan muodostuu sanoja.^[1] Lapset omaksuvat äidinkielelleen ominaisen tavurakenteen luonnostaan, ja jo pikkulapset osaavat jakaa sanoja tavuihin, mikä ilmenee esimerkiksi painokkaasti puhuttaessa tai huudettaessa: äi·ti!, Suo·mi, Suo·mi!.^[2]

Kun sanojen tavurakenteeseen halutaan kiinnittää erityistä huomiota, voidaan puhua tavaamisesta ja kirjoituksen yhteydessä tavuttamisesta. Yleensä tavujen rajoja ei kirjoituksessa tarvitse erikseen merkitä.

Muutamissa kielissä kuten kiinassa lähes kaikki kantasanat ovat yksitavuisia. Myös esimerkiksi englannissa ja ruotsissa yksitavuisia sanoja on huomattavan paljon. Suomen kielessä perussanavartalot ovat tavallisimmin kaksitavuisia, mutta yksitavuisiakin sanoja on jonkin verran. Kolmi- tai useampitavuiset sanat ovat tavallisimmin muiden sanojen johdannaisia.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä VISK: § 11 ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Savolainen 2001: 1.8.3 ei löytynyt