Toisen liittokunnan sota

Toisen liittokunnan sota
Osa Ranskan vallankumoussotia
Marengon taistelu
Päivämäärä: 1798–1802 Paikka: Eurooppa, Lähi-itä, Välimeri, Karibia Lopputulos: Ranskan voitto, Lunévillen rauha, Amiensin rauha Aluemuutokset: Ranskan aiemmin tekemät aluevaltaukset vahvistettiin Vaikutukset: Ranskan tasavalta säilyi
Osapuolet
Ranska Espanja  Tanska-Norja	Iso-Britannia Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta Venäjä Osmanien valtakunta Espanja Sardinia Portugali Napoli
Komentajat
Paul Barras Napoleon Bonaparte Kaarle V Kristian VII	Frans II William Pitt Henry Addington Paavali I Maria I Ferdinand IV Ferdinand III Ferdinand von Hompesch zu Bolheim

Toisen liittokunnan sota oli vuonna 1799 alkanut Ranskan tasavallan ja toisen liittokunnan välinen sota Ranskan vallankumoussodissa. Liittokuntaan kuuluivat Iso-Britannia, Itävalta, Venäjä ja Osmanien valtakunta. Sota päättyi vuonna 1801, jolloin rauhansopimuksella vahvistettiin Ranskan omistukset vuoteen 1793 mennessä vallatuilla alueilla.

Liittoutuneiden sotatoimet menestyivät kohtalaisesti, kunnes Venäjä irtautui liittokunnasta vuonna 1799 ja Napoleon nousi valtaan Ranskassa. Napoleon torjui kenraaliensa avulla kaikki liittokunnan hyökkäykset. Lunévillen rauhassa Ranska sai pitää voittamansa alueet, ja se sai vielä lisäksi Toscanalta alueita ja Itävallalta Venetsian ja osan Dalmatian rannikkoa. Britannian kanssa Ranska teki rauhan Amiensissa maaliskuussa 1802, mikä aloitti neljäntoista kuukauden rauhanjakson Euroopassa. Rauha päättyi toukokuussa 1803 Britannian ja Ranskan aloittaessa sotatoimet uudelleen.