Tomismi

Tomismi (lat. thomismus) oli Tuomas Akvinolaisen opetuksista lähtenyt filosofinen koulukunta, joka oli katolisen kirkon opin kannalta myöhäiskeskiajalla hyvin merkittävä. Katolisen kirkon viralliseksi opiksi tomismi tuli vuonna 1879. Suuntaus on saanut Tuomaan nimen, koska hänen teoksensa Summa theologiae kokosi yksiin kansiin yhteenvedonomaisesti katolisen kirkon vallitsevat kannat kaikkiin mahdollisiin filosofisiin kysymyksiin etiikasta ontologiaan ja teologiaan.

Tomismi tiivisti ennen kaikkea keskiaikaisen filosofian skolastisen perinteen 1200-luvun lopun siirtymisen Augustinuksen platonistisista tulkinnoista Aristoteleen suuntaan. Siirtymään vaikutti suuresti silloinen arabialainen filosofia, sen edustajista erityisesti Averroës eli Ibn Rušd. Tomisteille oli tärkeää tehdä tiukka ero luonnollisen ja yliluonnollisen todellisuuden välillä, koska platoninen ideaoppi johti heidän mielestään panteismiin tehden arkitodellisuudestakin jumalaisen.

Tomismi tarjoaa kokonaisvaltaisen todellisuuskäsityksen metafyysisistä, ontologisista ja teologisista kysymyksistä mutta myös fysiikasta ja ihmisen toiminnasta. Protestanttisen kirkon syntykään ei onnistunut murtamaan tomistista todellisuuskäsitystä, vaan se tapahtui vasta newtonilaisen fysiikan avulla. Aristoteelisen fysiikan selkeästi vääräksi todistaminen aiheutti tomistisen perinteen kriisin, joka lopulta synnytti uustomismin. Uustomismiin siirrettiin klassisen tomistisen perinteen käsitykset etiikasta ja teologiasta. Uustomismi hajautui useisiin erilaisiin koulukuntiin. Nykyinen katolisen kirkon oppi perustuu uustomismiin.