Tyrannia antiikin Kreikassa

Tyrannia (m.kreik. τυραννίς, tyrannis) eli yksinvalta oli antiikin Kreikassa yksi kolmesta tärkeimmästä polisten eli kaupunkivaltioiden valtiomuodoista demokratian ja oligarkian ohella. Siinä valta oli yhdellä henkilöllä, tyrannilla (τύραννος, tyrannos).^[1][2][3][4]

Tyrannit nousivat yleensä valtaan köyhempien kansanryhmien tuella rikkaita aristokraatteja vastaan. Tyrannien ”kulta-aikaa” manner-Kreikassa ja saarilla oli arkaainen kausi 600–500-luvuilla eaa. Erityisesti Sisiliassa tyrannia säilyi aina 200-luvulle eaa. saakka.^[4] Platon ja Aristoteles pitivät tyranniaa turmeltumana basileiasta eli monarkiasta. Tyrannia edusti heille huonoa yhden ihmisen hallintoa omaksi edukseen, siinä missä monarkia tarkoitti hyvää yhden ihmisen hallintoa kaikkien eduksi.^[3] He katsoivat myös, että demokratiakin voi taantua tyranniaksi, jos sille ei aseteta mitään rajoja.^[5]

1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: τυραννίς A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
2. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: τύραννος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
3. ↑ ^{a b} Hansen 2004, s. 80–86.
4. ↑ ^{a b} Peck, Harry Thurston: Tyrannus Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
5. ↑ Peck, Harry Thurston: Democratia Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.