Uusasiallisuus

Uusasiallisuus (saks. Neue Sachlichkeit) oli taidesuuntaus, joka syntyi 1920-luvun alussa Saksassa. Se oli vastaliike vuosisadan alun modernismin voimakkaimmalle suuntaukselle ekspressionismille. Uusasiallisuus eli maailmansotien välisenä aikana Euroopan, Pohjois- ja Etelä Amerikan kuvataiteessa, kirjallisuudessa, musiikissa ja arkkitehtuurissa. Taidesuuntaus koki loppunsa Saksassa vuonna 1933, kun kansallissosialistinen puolue otti vallan ja julisti uusasiallisuuden kuuluvan ”rappiotaiteen” piiriin. Jotkut uusasiallisuuden suunnat jatkuivat toisen maailmansodan jälkeen.

Tyylisuunta pyrki eroon ekspressionismin levottomasta ilmaisusta ja pyrki jäljittelemään totuutta kylmän realistisesti, satiirisesti ja jopa ivallisesti. Henkilökohtaisen tulkinnan sijaan se pyrki korostamaan esineellisyyttä. Uusasiallisuuden piirissä toimineet taiteilijat ottivat usein kantaa sekä poliittisiin, yhteiskunnallisiin että moraalisiin kysymyksiin.