Uuspakanuus

Uuspakanallisten uskontojen tunnuksia: slaavilainenkelttiläinengermaaninenkreikkalainenwiccaroomalainen • wicca, uusnoituus tai jumalatar-liikeegyptiläinenmesopotamialainen.

Uuspakanuus tarkoittaa nykyaikana tietoisesti kehitettyjä uskonnollisia suuntauksia, jotka pyrkivät jäljittelemään, elvyttämään tai ennallistamaan alkuperäisiä historiallisia pakana- ja muinaisuskontoja. Jotkut uuspakanallisuuden muodot yhdistelevät aineksia useista uskonnoista ja uusista ajatuksista. Toiset uuspakanallisuuden muodot taas pyrkivät alkuperäisyyteen ja usein tietyn historiallisen pakanauskonnon elvyttämiseen.[1] Uuspakanuuden suuntauksia ovat muun muassa wicca ja muu uusnoituus, uussamanismi, aasainusko ja druidismi.[2]

Uuspakanuuden syntyyn vaikutti 1800-luvun romantiikan kiinnostus eurooppalaisiin esikristillisiin perinteisiin ja esoteerisuuteen. 1900-luvulla tietämys alkuperäiskansojen yhä elävästä samanistisesta perinteestä lisääntyi. Järjestäytyneet uuspakanalliset liikkeet saivat laajempaa suosiota 1900-luvun jälkipuoliskolla. Nykyaikaista pakanuutta harjoitetaan osana modernia elämää, mutta sitä ovat innoittaneet paikallisten alkuperäisuskontojen eli kotoperäisten uskontojen uskomukset ja rituaalit. Uuspakanuus korostaa yhteyttä luonnon kiertoon ja sen piirissä puhutaan usein luonnonuskonnosta.[2]

Luonnonuskovaisten keskuudessa on yleistä panteismi eli kaikkeuden pitäminen pyhänä tai animismi eli käsitys kaiken sielullisuudesta. Kolmas näkemys on polyteismi, usko että jumalalla on useita ilmenemismuotoja tai että on useita eri jumalia, jotka edustavat luonnon ja elämän eri puolia, kuten miehisiä ja naisellisia.[3] Pakana ei välttämättä usko mihinkään jumalolentoon, vaan jumala voi olla myös vertauskuva.[4] Monet uuspakanat kannattavat yksilöllistä uskonnon harjoittamista ja tutkimista, ja välttävät järjestäytymistä.[1] Uuspakanallisille liikkeille on yhteistä läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne luontoa kohtaan. He eivät etsi pelastusta tai valaistumista, vaan ajattelevat maan henkiseksi kodikseen. Heitä yhdistää myös luonnon kiertokulun kunnioittaminen ja moraalikäsitys, joka sallii yksilön toimia mielensä mukaan, mikäli ei vahingoita toisia.[1]

  1. a b c Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä arkki ei löytynyt
  2. a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä uskonnot.fi ei löytynyt
  3. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä luonnonuskonnot ei löytynyt
  4. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä kertaus ei löytynyt

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search