Valmiuslaki

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Aika paljon lain tulkintaa ilman lähteitä.

Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.

Valmiuslaki (SDK 1552/2011^[1], ruots. beredskapslag^[2]) on Suomen lainsäädäntöön kuuluva laki, joka on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Lain tarkoituksena on antaa viranomaisille riittävät toimivaltuudet sota-aikana ja muissa poikkeusoloissa. Puolustustilan (sodan) aikana voimassa on lisäksi puolustustilalaki, jonka määräykset ohittavat valmiuslain. Molemmat lait yhdessä muodostavat valmiuslainsäädännön.^[3] Nykyinen valmiuslaki ja sen samanniminen edeltäjä (1080/1991) suunniteltiin korvaamaan aiemmin useisiin eri lakeihin hajautettuja poikkeusolosäädöksiä.^[4]

Valmiuslaki otettiin Suomessa käyttöön koronaviruspandemian hillitsemiseksi vuosina 2020 ja 2021. Suuri osa lain kohdista ei kuitenkaan koskettanut kulkutautien muodostamaa poikkeustilaa.^[5]

1. ↑ Valmiuslaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017.
2. ↑ Beredskapslag Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017. (ruotsiksi)
3. ↑ Tieteen termipankki. Suomalainen lakimiesyhdistys. Viitattu 25.9.2014.
4. ↑ Ajantasainen lainsäädäntö: Kumottu säädös Valmiuslaki (kumottu) 1080/1991 Finlex. Viitattu 18.3.2020.
5. ↑ Laitinen, Joonas: Suomen päättäjät käsittelevät valmiuslain käyttöönottoa Helsingin Sanomat. 12.3.2020. Sanoma. Viitattu 13.3.2020.