Vammaisuus (invaliditeetti) tarkoittaa Suomen vammaislainsäädännössä vamman tai sairauden aiheuttamaa fyysistä, kognitiivista, psyykkistä, sosiaalista tai aisteihin liittyvää toimintarajoitetta.[1]
YK:n Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista antaa vammaisuudelle määritelmän, jossa on kolme ulottuvuutta: vamma (impairment), toimintavajavuus (disability) ja osallistuminen (participation). YK:n määritelmässä korostuu se, että vammaisen henkilön osallistumisrajoitukset eivät johdu pelkästään vammasta ja sen aiheuttamasta toimintavajavuudesta, kuten asia aikaisemmin nähtiin, vaan niiden yhteisvaikutuksesta ympäristön esteiden kanssa. Osa näistä esteistä voi tulla sosiaalisesta ympäristöstä.[2][3]
Neljäkymmenluvun Suomessa sanakilpailun voittanut termi "vammainen" on syrjäyttänyt termit "vaivainen", "vajavainen" ja "invalidi". Vammaisuus ei kuitenkaan ole täsmällinen vastine englannin sanalle "disability", joka viittaa enemmän toimintarajoitteeseen kuin orgaaniseen vaurioon.
Suomen vammaispalvelulaki määrittelee lain mukaisiin palveluihin oikeutetun vammaisen tavalla, joka sisältää YK:n yleissopimuksen määritelmän kolme osatekijää:
"Tätä lakia sovelletaan henkilöön (vammainen henkilö), jonka: 1) vamman tai sairauden aiheuttama fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä toimintarajoite on pitkäaikainen tai pysyvä; 2) vamma tai sairaus yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estää osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa; ja 3) itsenäisen elämän, osallisuuden tai yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää välttämättä tämän lain mukaisia palveluita."[4]
Maailman terveysjärjestö arvioi vuonna 2011, että 15 % maailman väestöstä olisi vammaisia.[5] Vammaispalvelulain esittelymuistio (HE 191/2022) antaa tietoja lain tarkoittaman vammaisuuden eri muotojen yleisyydestä Suomessa.[6]
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search