Vastavuoroinen altruismi

Vastavuoroinen altruismi (resiprookkinen altruismi) on altruismia, jonka vaikuttimena on saada vastavuoroisesti altruismia toiselta yksilöltä auttamalla ensin tätä.^[1] Vastavuoroisen altruismin esitti terminä Robert Trivers artikkelissaan Evolution of Reciprocal Altruism vuonna 1971. Trivers ei määritellyt ryhmän yhteiseen hyötyyn johtavaa toimintaa, kuten yhteisiä saalistusretkiä, vastavuoroiseksi altruismiksi. Hän asetti vastavuoroiselle altruismille ainakin kolme ehtoa: toiminnan pitää auttaa saajaa, mutta aiheuttaa jonkinlaisia kustannuksia antajalle; vastapalveluksen täytyy toteutua vasta viiveellä ja sen toteutumisessa pitää olla epävarmuutta. Vastavuoroinen altruismi vaatii yksilöltä täten muun muassa muistia, pysyviä suhteita ja vakautta.^[2] Alun perin Trivers loi vastavuoroisen altruismin käsitteen evoluutiobiologisen tutkimuksen käyttöön, mutta sitä myöhemmin on sovellettu myös yhteiskuntatieteisiin.^[3]

Vastavuoroinen altruismi ei ole pyyteetöntä altruismia, joten voidaan esittää kysymys, onko se todellista altruismia ollenkaan, vai pelkästään verhottua itsekkyyttä.^[4]

1. ↑ Dawkins 2006, s. 166.
2. ↑ Rautio 2003, luku 3: Vastavuoroinen altruismi, uusi sosiobiologia.
3. ↑ Heikkilä 2009, s. 10. Trivers 1971/2002, s. 20–21.
4. ↑ Heikkilä 2009. s. 9