Vierassieluisuuden ongelma

Vierassieluisuuden ongelma on mielenfilosofinen ja tietoteoreettinen ongelma, joka voidaan esittää seuraavasti: koska voin havainnoida muista ihmisistä vain heidän käyttäytymistään, kuinka tiedän, että heillä on mieli (tai ”sielu”)? Kysymyksen taustalla on se ajatus, että vaikka jonkun käyttäytyminen olisi kuinka hienostunutta, se ei itsessään takaa mielen mukanaoloa. Olisi silti mahdollista, että toiset ihmiset olisivat pelkkiä automaatteja.

Ongelma voidaan esittää myös jakamalla se useisiin osiin:

1. Emme voi tietää, että punaista kappaletta katsoessani minulla on sama punaisuuden aistimus kuin sinulla (eli en voi tietää, että jos voisin omaksua sinun henkisen tilasi suoraan, en kutsuisi samaa aistimusta esimerkiksi vihreäksi; ns. käänteisen spektrin ongelma).
2. Tämän vuoksi emme voi tietää, että muilla ihmisillä on lainkaan aistimuksia, sen sijaan että olisivat pelkkiä automaatteja, jotka vastaavat hermoston antamiin syötteisiin.
3. Tämän vuoksi emme voi tietää, että muilla ihmisillä on henkisiä tiloja, eli mieli.

Johtopäätös: Emme voi olla varmoja, että on olemassa muita mieliä kuin omamme. Tämä voi johtaa filosofiseen näkökantaan, jota kutsutaan solipsismiksi.