Yli-ihminen

Yli-ihminen (saks. Übermensch  kuuntele ääntämys ^(ohje)) on saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschen määrittelemä ihannekuva, jossa henkisesti korkeatasoinen yksilö toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkia niitä moraalisia ja esteettisiä mahdollisuuksia, jotka nykyinen kasvatusperinne ja arvomaailma tukahduttavat. Yli-ihmisen ihanne ei siis voi toteutua täydellisenä tai toteutuu vasta tulevaisuudessa. Nietzschen mukaan ihminen syntyy ihmisenä vasta kun pystyy luomaan itse omat arvonsa ja norminsa. Näin nihilismi voidaan ylittää. Nietzschen yli-ihmisen vastakohta oli viimeinen ihminen (saks. der letzte Mensch). Nietzschen oppi yli-ihmisestä voidaan tiivistää lausumaksi: hyvää on kaikki, mikä kohottaa vallantuntoa, ja onni on tunto siitä, että valta kasvaa^[1].

Yli-ihminen on mahdollisesti Nietzschen filosofian eniten kiinnostusta herättäneitä käsitteitä. Nietzsche esitteli käsitteen kirjassaan Näin puhui Zarathustra (1883). Varsinkin myöhemmässä ajattelussaan Nietzsche vaati, että nykyihmisen on uhrattava oma moraalinsa ja onnensa luodakseen edellytykset paremman ja kehityskykyisemmän henkisen ihmistyypin synnylle.

1. ↑ Niiniluoto, Ilkka: ”Etiikka ilman uskontoa”, Hyvän elämän filosofiaa, s. 167. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015. Niiniluoto. ISBN 978-952-222-240-4.