Kolonialismi

Kolonialismi (latinan sanasta colonia ’siirtokunta’, ’asutus’) tarkoittaa prosesseja, jossa valtio tai ihmisryhmä valloittaa toisen maan ihmisineen omien alueellisten rajojensa ulkopuolella ja käyttää sitä hyväkseen sekä puuttuu sen paikallisiin poliittisiin rakenteisiin ja kulttuuriin.^[1]

Kolonialismin osia ovat kolonisaatio eli uusien hallinto-alueiden valloittamisen prosessi, kolonisoitu alue tai siirtomaa eli kolonia, joka on tietynlainen sosiopoliittinen järjestelmä, sekä kolonialismi eli alueen ulkopuolisen vallan järjestelmä. Jürgen Osterhammelin mukaan jokaiseen näistä kuuluu yhteiskunnan laajeneminen sen alkuperäisen elinympäristön ulkopuolelle. Tämän laajenemisen prosessit voivat tapahtua usealla eri tavalla, joista jotkin voivat johtaa kolonialistiseen järjestelmään.^[2] Kolonialismin ja imperialismin ero on siinä, että kolonialismi tapahtuu siirtomaassa kun taas imperialismi tapahtuu keskuksesta ulospäin.^[1]

Kolonialismiin kuuluu paikallisiin poliittisiin rakenteisiin ja kulttuuriin puuttuminen. Siihen sisältyy usein myös siirtomaan työvoiman ja luonnonvarojen hyväksikäyttöä sekä kaupankäyntiä, sekä usein myös ihmisten erottelua ja sellaisten hierarkioiden luomista, jotka perustuvat esimerkiksi rotuun, uskontoon, kansallisuuteen ja sukupuoleen.^[1] Joskus siirtomaata hallitseva emämaa lähettää siirtomaahan siirtolaisia, jotka dominoivat uutta aluetta. Joskus siirtomaahan muuttaa vain pieni siirtomaaeliitti, joka tuottaa siirtomaan plantaaseilla hyödykkeitä vientiin. Joskus siirtomaa on pelkkä hallintoalue, jossa ei ole juurikaan siirtolaisia.^[1] Siirtomaita on hankittu taloudellisten syiden ohella myös strategisista syistä, arvovallan nostamiseksi ja yksinkertaisesti ennalta ehkäisevästi, jotta toinen valtio ei voisi liittää aluetta siirtomaakseen. Lisäksi usein yritykset sekä paikalliset aktiiviset virkamiehet ja upseerit laajensivat siirtomaita omatoimisesti.^[3]

Siirtomaakausi kesti 1500-luvulta aina 1900-luvun puoliväliin asti, jolloin suuri osa maailmaa oli eurooppalaisten siirtomaavaltojen hallinnassa. Etenkin vuosien 1871–1914 välistä aikakautta pidetään varsinaisena siirtomaaimperialismin aikakautena. Sen jälkeen kolonialistiset järjestelmät purkautuivat ja useimmat siirtomaat saivat itsenäisyyden. Kolonialismi alkoi useilla Afrikan seuduilla, kun eurooppalaiset alkoivat valloittaa Afrikan seutuja 1800-luvun lopulla. Ilmiötä kutsutaan nimellä Afrikan jako (Scramble for Africa). Useat Afrikan maat saivat itsenäisyyden vuoden 1960 tienoilla.^[4] Siirtomaavallan purkautumista ja sen jälkeistä aikaa kutsutaan postkolonialismiksi.

Kolonialismi oli historiassa monitahoinen ja vaikeasti määriteltävä ilmiö, jonka todellisuutta muokkasivat erilaiset paikalliset olosuhteet, siirtomaavaltojen aikeet ja mahdollisuudet sekä kansainvälisen järjestelmän laajemmat suuntaukset.^[2]

1. ↑ ^{a b c d} kolonialismi Tieteen termipankki. Viitattu 4.7.2020.
2. ↑ ^{a b} Osterhammel 2005, s. 4.
3. ↑ John Lowe: The Great Powers, Imperialism, and the German Problem 1865–1925, s. 74-85. Routledge, 1994. ISBN 0-415-10444-0.
4. ↑ Internet Archive: The African experience. Prentice Hall, 1998. ISBN 978-0-13-745852-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.5.2023).