Eristiikka

Eristiikaksi (m.kreik. eristike tekhne, "riitelyn taito"; 'eris' = "kisa", "kamppailu", "riita") kutsutaan dialektiikkaa, jonka harjoittajat eli eristikot pyrkivät löytämään väittelytapoja, joilla voi kumota mitä tahansa. Tällainen väittely- tai kiistelytaito kehittyi antiikin aikana sofistiikasta. Nimitystä 'eristikko' on käytetty alusta asti lähinnä pilkallisessa mielessä, päinvastoin kuin nimitystä 'sofisti', joka muuttui pilkkanimitykseksi vasta myöhemmin.

Sana eristiikka peräisin antiikin Eris-jumalattaren nimestä, joka tarkoittaa kaaosta, epäjärjestystä ja riitaa. Se on retoriikassa määritelty viestinnäksi, jonka tavoitteena on nujertaa vastustajaksi mielletty ihminen tai ryhmä.^[1]

1. ↑ Hallamaa, Jaana: Päivi Räsänen ja homot – ”On vaikea ymmärtää, millä tavalla yhtä ihmisryhmää halventavien väitteiden esittäminen on uskonnon­harjoitusta” Suomen Kuvalehti. 28.12.2019. Otavamedia. Viitattu 28.12.2019.