Isolaatiomekanismi

Isolaatiomekanismit ovat eliöiden biologisia ominaisuuksia, jotka estävät lajien risteytymisen keskenään tai rajoittavat lajiristeymien menestymismahdollisuuksia. Niiden seurauksena lajien välille syntyy lisääntymisisolaatio. Isolaatiomekanismit ovat erityisen tärkeässä asemassa biologisessa lajikäsitteessä, jossa lajit määritellään lisääntymisisolaation avulla.

Toisinaan isolaatiomekanismit ”vuotavat”, minkä seurauksena syntyy kahden lajin risteymä. Risteymien syntyminen johtaa kuitenkin vain hyvin harvoin kahden eri lajin populaatioiden laajaan sekoittumiseen ja uuden lajin syntyyn. Sen sijaan kasveilla risteytyminen voi allopolyploidian kautta johtaa uuden lajin nopeaan syntymiseen.

Isolaatiomekanismit ovat eliöiden geneettisiä, morfologisia, ekologisia tai käyttäytymisen piirteitä. Ne voidaan jakaa pretsygoottisiin eli parittelua edeltäviin mekanismeihin ja posttsygoottisiin eli parittelun jälkeisiin mekanismeihin. Pretsygoottiset mekanismit estävät lajien yksilöitä pariutumasta keskenään, kun taas posttsygoottiset mekanismit vähentävät lajiristeymien menestymismahdollisuuksia.