Keskustuli

Keskustuli oli muinaiskreikkalaisen pythagoralaisen filosofi Filolaoksen 400 eaa. kehittämän teorian mukaan maailmankaikkeuden keskipisteenä oleva suuri tulinen taivaankappale, jota Aurinko, Maa, Kuu ja planeetat kiersivät. Teoria tunnetaan parhaiten Johannes Stobaioksen teoksista, mutta hänellä oli taipumus sekoittaa varhaisten joonialaisten filosofien esittämät käsitykset toisiinsa, ja toisinaan hän myös sekoittaa toisiinsa Pythagoraan ja Platonin opit.^[1] Brewerin mukaan Pythagoras itse olisi pitänyt Aurinkoa maailmankaikkeuden keskustassa olevana liikkuvana kappaleena, jota planeetat kiersivät.^[2]

Mallia on pidetty ensimmäisenä yhtenäisenä järjestelmänä, jossa taivaankappaleet liikkuvat ympyräratoja pitkin,^[3] ja sen voi katsoa ennakoineen Kopernikuksen teoriaa siinä, että se siirsi Maan pois kaikkeuden keskustasta ja teki siitä planeetan.^[4] Vaikka nykyisin tiedetään, että sen olettamaa, Auringosta erillistä keskustulta enempää kuin vastamaatakaan ei ole olemassa, malli sisälsi näkemyksen, että taivaankappaleiden havaittu liike on suurelta osin näennäistä ja aiheutuu havaitsijan liikkeestä.^[5] Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, missä määrin järjestelmän tarkoituksena oli selittää havaittuja ilmiöitä ja minkä verran se perustui myytteihin ja uskontoon.^[4][5]

1. ↑ ”Stobaeus, Joannes”, Encyclopædia Britannica, 11th Edition, vol. 25 (Shuválov–Subliminal self). Encyclopædia Britannica, Inc., 1911. Teoksen verkkoversio.
2. ↑ Brewer, E. Cobham: Dictionary of Phrase and Fable, s. 1233. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
3. ↑ The Pythagoreans University of California. Arkistoitu 6.7.2018. Viitattu 11.3.2017.
4. ↑ ^{a b} Huffman, Carl: Philolaus (Luku 4.2: Astronomical System) Stanford Encyclopedia of Philosophy.
5. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä burch ei löytynyt