Koersiivisuus

Koersiivisuus (koersiviteetti eli koersitiivivoima^[1]; tunnus H_C) on suure, joka mittaa ferromagneettisen aineen kykyä säilyttää magneettisuutensa sen jälkeen, kun se ulkoinen magneettikenttä on poistettu. Sille analoginen suure on sähköinen koersiivisuus, joka on ferrosähköisen aineen kyky pysyä poolisena sen jälkeen, kun ulkoinen sähkökenttä on poistettu.

Ferromagneettisen aineen koersiivisuus on sen vastakkaissuuntaisen magneettikentän voimakkuus, joka tarvitaan pienentämään aineen magnetoituma nollaan sen jälkeen, kun kappaleen magnetoituminen on saavuttanut kyllästysarvonsa.^[2] Toisin sanoen koersiivisuus mittaa sitä, kuinka voimakkaasti ferromagneettinen aine vastustaa demagnetoitumista. Koersiivisuuden SI-yksikkö on ampeeri metriä kohti (1 A/m), siis sama kuin magneettikentän voimakkuuden, mutta sen ohella käytetään edelleen myös cgs-järjestelmän mukaista yksikköä oersted. Yksi oersted on 1000/(4π) A/m eli noin 79,577 A/m. Aineen koersiivisuus voidaan mitata B-H-analysaattorilla tai magnetometrilla.

Ferromagneettisia aineita, joilla on suuri koersiivisuus, sanotaan magneettisesti koviksi, ja niistä voidaan valmistaa kestomagneetteja. Aineita, joilla on alhainen koersiivisuus, sanotaan magneettisesti pehmeiksi. Niistä voidaan tehdä sähkömagneetteja, joita käytetään esimerkiksi muuntajissa, sähkömoottoreissa ja kaiuttimissa.

1. ↑ Leena Lahti: ”Ferromagnetismi”, Sähköoppi, s. 128. Gaudeamus, 1977. ISBN 951-662-044-0.
2. ↑ Iron (iv): Iron and Magnetism mysite.du.edu. Viitattu 21.2.2017.