Konstruaali

Sosiaalipsykologiassa konstruaali[1] on yksilön tapa havaita, ymmärtää ja tulkita ympäröivää maailmaansa, ja eritoten itseensä kohdistuvaa toisten käytöstä tai toimintaa.

Tutkijat ja teoreetikot ovat tunnustaneet subjektiivisen konstruaalin merkittävyyden, etenkin yksimielisyysharhan ja perusarviointivinouman käsitteisiin liittyen.[2] Konstruaaleilla on merkittävä rooli "milloin tahansa ihmiset joutuvat kurkottamaan suoraan havaintoon tai kuvaukseen perustuvan tiedon ulkopuolelle, eritoten heidän joutuessaan päättelemään lisäyksityiskohtia aiheesta, sen kontekstista, tai tapahtumien merkityksestä ja lopputuloksista ympärillään."[2] Toisin sanoen, henkilö todennäköisimmin käyttää konstruaalia, kun häneltä puuttuu toiminnalleen tarpeellista tietoa.

  1. Peltoniemi, Juha: Tutkimuksen ja innovoinnin johtajuuden teoriaa (pdf) 26.5.2017. Oulu: Neutronica Oy. Viitattu 1.11.2017. (suomeksi)
  2. a b Ross, L. (1987). The Problem of Construal in Social Inference and Social Psychology. In N. Grunberg, R.E. Nisbett, J. Singer (eds), A Distinctive Approach to psychological research: the influence of Stanley Schacter. Hillsdale, NJ: Earlbaum.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search