Ksenonmyrkytys

Ksenonmyrkytys on reaktorifysikaalinen ilmiö, jossa fissioreaktorin sydämeen muodostuu jodin isotooppia ¹³⁵I, joka edelleen hajoaa ksenonin isotoopiksi ¹³⁵Xe.^{[1] 135}Xe on yksi ydinreaktiossa syntyvistä fissiotuotteista. Se on lyhytikäinen, mutta sillä on suuri vaikutus reaktorin toimintaan. ¹³⁵Xe-isotoopin vaikutus reaktorin toimintaan pohjautuu sen suureen neutronien absorbointikykyyn.^[1][2]

Reaktorin sydän alkaa tyypillisesti ksenonmyrkyttyä, kun sitä käytetään matalalla fissioteholla. Tasapainottamalla reaktionopeutta, voidaan ksenonmyrkytys estää.^[1] Myrkytys voi vahvimmillaan johtaa koko reaktorin sammumiseen, sillä neuroneja tarvitaan uraanin isotoopin 235 ²³⁵U fission jatkumiseen.^[1] Jotta reaktorin sammuminen voitaisiin välttää on ksenonmyrkytyksen absorvoivaa vaikutusta kompensoitava ottamalla lisää reaktiivisuusreserviä käyttöön, esimerkiksi pienentämällä säätösauvojen neutronien absorbointia vetämällä niitä ulos sydämestä.^[1][2] Ksenonmyrkytys voi myös vaikuttaa reaktorin tehojakaumaan, sillä ksenonia syntyy eniten sinne, missä fissioteho on ollut aikaisemmin suurin.^[2]

1. ↑ ^{a b c d e} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä gsu.edu ei löytynyt
2. ↑ ^{a b c} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä dt ei löytynyt