Luettelointi

Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Luettelointi on eräs kirjaston tukiprosesseista, jota asiakkaat harvemmin näkevät suoraan. Nykyisin käytetään mieluummin termiä kuvailu. Luetteloinnin tarkoitus on tallentaa ja järjestää kirjaston hankkimiin aineistoihin liittyvät tiedot (metatiedot) niin, että kirjaston asiakkaat ja henkilökunta löytävät helposti vastaukset muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä tietty henkilö on kirjoittanut? Mitä aineistoa on olemassa tietystä aiheesta? Millaisia versioita (painoksia, laitoksia, käännöksiä jne.) on olemassa tietystä teoksesta? Luettelointi tehdään kuvailusääntöjen ja formaattien mukaisesti, jolloin kirjastojen tietokantoihin tallennetut tiedot olisivat keskenään yhdenmukaisia ja että tieto olisi riittävän jäsenneltyä tiedon koneellista käsittelyä varten. Suomen kirjastoissa käytössä on käytöstä poistuva FINMARC- ja sen korvaava MARC 21 -formaatti.^[1]

Luettelointia tehdään kirjastojen lisäksi myös muissa muistiorganisaatioissa kuten arkistoissa ja museoissa ^[2]. Näissä luetteloinnin kohteina voivat olla erilaisten dokumenttien lisäksi myös esineet.

Konkreettisesti luettelointiprosessi tuottaa kirjaston aineistoluetteloiden ja muiden bibliografisten tietokantojen sisällön. Luettelointi limittyy aineistojen sisällönkuvailun eli luokittamisen ja indeksoinnin kanssa.

Kirjaston luettelot ovat aiemmin olleet, ja ovat erikoistapauksissa edelleenkin, kortisto-, kirja- tai mikrofilmimuotoisia, siis fyysisiä ja jokseenkin pysyviä. Niistä ei myöskään voi suoraan selvittää tietyn aineiston paikalla- tai lainassaoloa, koska näitä yksittäisiä ja muuttuvia tietoja ei ole helppo etsiä. Nykyisissä atk-pohjaisissa ja myös asiakkaiden suoraan käytettävissä olevissa kirjastojärjestelmissä aineiston saatavuustieto sen sijaan on olennainen osa järjestelmän sisältöä.

Luettelointitietojen vaihto kirjastojen kesken on osa kirjastojen yhteistyötä ja toiminnan rationalisointia: kerran luetteloidun kirjan tai muun dokumentin luettelointitietoja hyödynnetään, kun sama aineisto luetteloidaan toisessa kirjastossa, mahdollisesti toisessa maassa. Tähän liittyy tiedon tallennuksen ja vaihtamisen standardien tarve.

1. ↑ Hedman 2006
2. ↑ Lybeck ym. 2006, 15 (Arkistoitu – Internet Archive)