Portfolioteoria

Portfolioteoria tai moderni portfolioteoria (engl. Modern portfolio theory) on rahoituksen teoria, jonka keskeinen idea on pienentää sijoitussalkkuun eli portfolioon sisältyvää riskiä hajauttamalla varallisuus erilaisiin sijoituskohteisiin, kuten esimerkiksi osakkeisiin, joukkolainoihin tai kiinteistöihin.^[1] Riskiä voi edelleen hajauttaa valitsemalla kussakin sijoituskohteessa portfolioonsa useampia erilaisia arvopapereita, esimerkiksi jakamalla varallisuutta useamman eri osakkeen kesken.^[2] Vaikka hajauttamisen ja riskien minimoinnin onkin tiedetty olevan yksi sijoitustoiminnan kulmakivistä niin kauan kuin sijoittamista on harrastettu, vasta Harry Markowitzin (1952) akateeminen tutkimus loi matemaattisen perustan portfolioteorialle.^[3] Portfolioteorian ydinajatus on riskin hajauttaminen, eli riskien minimointi valitsemalla salkkuun investointeja, joiden tuotot korreloivat keskenään mahdollisimman vähän tai eivät lainkaan.^[2] Sijoitussalkkuun eli portfolioon kuuluvien osakkeiden keskinäinen alhainen korrelaatio takaa sen, ettei koko salkun arvo heikkene, vaikka muutamien osakkeiden arvo sukeltaisikin. Harry Markowitz sai Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1990 työstään portfolioteorian parissa.

1. ↑ Viktor O. Ledenyov (2017). Investment in capital markets. Saarbrucken, Germany: LAP LAMBERT Academic Publishing. ISBN 978-3-330-05708-1. 
2. ↑ ^{a b} Juha-Pekka Kallunki, Minna Martikainen & Jaakko Niemelä: Ammattimainen sijoittaminen, s. 60–70. 5. uudistettu painos. Talentum Media Oy, 2007. ISBN 978-952-14-1090-1.
3. ↑ http://www.morningstar.fi/fi/glossary/101037/moderni-portfolioteoria-(mpt).aspx