Punakaarti

Tämä artikkeli käsittelee Suomen punakaarteja. Muista merkityksistä katso Punakaarti (täsmennyssivu).

Punakaarti on yleisnimitys, jolla kutsutaan Suomen työväenliikkeen 1900-luvun alun puolisotilaallisia joukkoja. Punakaarteja perustettiin kahdessa vaiheessa, aluksi suurlakon seurauksena vuosina 1905–1906, ja niiden lakkauttamisen jälkeen uudelleen vuosina 1917–1918. Tunnetuin punakaartiksi kutsuttu joukko on vuoden 1918 sisällissodassa Suomen kansanvaltuuskunnan armeijana taistellut Suomen Punainen Kaarti.

Ensimmäiset punakaartit olivat pääosin aseistamattomia ammattiyhdistysliikkeen jäsenistä muodostettuja ryhmiä, jotka syntyivät vuoden 1905 suurlakon aikana perustetusta kansalliskaartista. Joulukuussa 1905 punakaartit saivat virallisen aseman sosialidemokraattisen puolueen sisällä, mutta ne lakkautettiin Viaporin kapinan väkivaltaisuuksien seurauksena elokuussa 1906.

Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen perustettiin aluksi väliaikaisia lakko- ja työväenkaarteja, jotka Suomen Ammattijärjestö myöhemmin syksyllä vakinaisti porvarillisten suojeluskuntien vastavoimaksi nimellä Suomen työväen järjestyskaarti. Niistä puolestaan muodostettiin tammikuussa 1918 Suomen kansanvaltuuskunnan armeijana sisällissodassa toiminut Suomen Punainen Kaarti. Sisällissodan jälkeen punakaarteja yritettiin vielä organisoida Pohjois-Suomessa, mutta niiden toiminta loppui vuoteen 1921 mennessä.