Simpukankuoriraha

Tämän artikkelin poistamisesta keskustellaan artikkelin keskustelusivulla. Älä poista tätä huomautusta ennen kuin keskustelu on päättynyt! Voit kuitenkin parannella tätä sivua keskustelun aikanakin. Ilmoitathan asiasta myös artikkelin aloittajalle lisäämällä tämän keskustelusivulle seuraavan mallineen: {{subst:Poistokeskustelu aloitettu|Simpukankuoriraha|Keskustelu:Simpukankuoriraha}} --~~~~

Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Simpukan- ja kotilonkuorirahat. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Käsitteet menevät niin pahasti sekaisin, että on mahdoton tietää, mistä artikkelissa puhutaan ja mitä aihetta artikkelin on ylipäätään tarkoitus käsitellä. Määritelmässä mainittu cowrie ei viittaa simpukoiden vaan posliinikotiloiden kuoriin. Artikkelin nimi on siis virheellinen, vaikka kotiloita joskus simpukoiksi virheellisesti kutsutaankin. Todellisuudessa artikkelin aihe on kuitenkin laajempi kuin pelkkä cowrie (kts. enwikin artikkeli, josta tämä on käännetty). Artikkelissa menevät sekaisin muun muassa simpukat ja kotilot sekä helmet (beads) ja helmet (pearls).

Simpukankuoriraha tai simpukkaraha (engl. cowrie, cowries) on monilla alueilla historiallisesti käytetty vaihdon väline. Simpukankuorirahat olivat yleensä joko kokonaisia merisimpukoita tai niiden osia, jotka usein työstettiin helmiksi tai muotoiltiin muilla tavoin. Kaurikotiloiden käyttö kaupankäynnissä alkoi tavaran vaihtona, jolloin kuorilla oli arvo kehon koristeina. Talousantropologit ovat keskustelleet helmien eroista hyödykkeinä ja rahana.^[1]

Simpukan- ja kotilonkuoria on käytetty rahana Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Australiassa. Maailmanlaajuisesti yleisimmin käytetty laji oli Cypraea montea -kotilo. Tätä lajia esiintyy eniten Intian valtameressä, ja sitä on kerätty Malediiveilla, Sri Lankassa, Malabarin rannikolla, Borneossa ja muilla Indonesian saarilla sekä useilla Afrikan rannikon alueilla Ras Hafunista Mosambikiin. Kotilonkuorirahalla oli merkittävä osuus Afrikan, Etelä- ja Itä-Aasian välisissä kauppayhteyksissä.

On kuitenkin kiistanalaista, voidaanko tällaisia "primitiivisiä" rahoja pitää rahana sanan täydessä merkityksessä. On viitattu siihen, että niitä käytettiin kyllä esimerkiksi avioliitosta sovittaessa tai vastalahjaksi saaduista lahjoista, mutta ei maksuvälineenä päivittäisissä ostoksissa, sillä peruselintarvikkeet ja monet muut hyödykkeet tuotti kukin talous itse. Lisäksi niitä käytettiin, paitsi maksuvälineinä, myös koruina ja arvoaseman merkkeinä.^[2][3] Toisaalta on pidetty ilmeisenä, että rahan tavoin nekin ovat toimineet, paitsi vaihdon välineinä, myös arvon mittana ja erityisesti arvon säilyttäjänä.^[2]

1. ↑ Davies 1994, Mauss 1950, Trubitt 2003
2. ↑ ^{a b} Mikael Fauvelle: Shell Money. Cambridge University Press, 2024. ISBN 978-1-009-26334-4. Teoksen verkkoversio. doi:10.1017/9781009263344.
3. ↑ Jared Diamond: Maailman eiliseen saakka: Mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista, s. 77. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2013. ISBN 978-952-5-69762-9.